Rakkaudella Nizzalle

Viikko sitten tulleet kauhu-uutiset Nizzasta saivat hiljaiseksi. Tai ensin puhua pälpättämään ja ihmettelemään miten tuollainen on mahdollista. Vaikka totta puhuen, ei se tullut edes täytenä yllätyksenä.

Kun keväällä, Pariisin iskujen jälkeen, varasimme ystävän kanssa matkaa Nizzaan, kävi mielessäni, että Nizza voisi ihan yhtä lailla olla terroristien kohde, onhan se suuri ja suosittu kaupunki. Nizzan lentokenttä on Ranskan toiseksi vilkkain ja Ranskan Riviera houkuttelee valtavia määriä niin ranskalaisia kuin ulkomaisia lomailijoita, ja onhan jo Nizzassa pelkästään puoli miljoonaa asukasta, siihen koko Riviera vielä päälle.

Silti tuntui, että ei ei ei, en halua uskoa tätä, ei Nizza! Tuntui todella pahalta. Ihan erilaiselta, kuin kamalat uutiset paikasta, joka ei ole tuttu, jossa ei ole itse käynyt. Kamalinta oli tuntea tapahtumapaikka ihan tarkalleen ja kuvitella miltä paikalla olijoista tuntui, millaista olisi ollut olla siellä itse, olisiko ollut pienintäkään mahdollisuutta selvitä.
Niissä tunnelmissa ei tullut mieleenkään kirjoittaa, ei voinut muuta kuin katsoa uutisia ja sulatella näkemäänsä. Eikä sekään ollut helppoa.

Olen käynyt Nizzassa kaksi kertaa. Se on paikka, jonne menimme ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa yhteiselle lomalle, 30 vuoden ystävyyden kunniaksi, (siitähän ihan muutama ihminen kyseisellä matkalla kuulikin…) ja joka ylitti odotuksemme niin täysin, että tiesimme heti, tänne on tultava uudestaan!
Viikko sitten ajattelin, että nyt on Nizzan matkat tehty. En halua matkustaa riskialttiisiin paikkoihin. Kunnes tulin toisiin aatoksiin. Pakkohan Nizzaan on mennä uudestaan! Sitähän se juuri kaipaa, ihmisiä ja elämää, paluuta normaaliin arkeen.

10 ASIAA MIKSI NIZZA ON MINULLE RAKAS

Vanha kaupunki on kaunis. Sen kujilla aika ei tunnu pysähtyneen, vaan elämä jatkuu kiihkeänä ja jokainen vuosi jättää jälkensä. Historia näkyy joka kadun kulmassa ja elävä elämä yhtä lailla. Se ei ole museo, ei edes pelkkä turistien kulissiksi muuttunut esteettinen valokuvauskohde, vaan aito kaupunginosa, jossa eletään tämän päivän arkea.

Meri luo Nizzaan aivan omanlaisensa tunnelman. Meri jotenkin raikastaa Nizzaa (oi se tuoksu!) ja tekee suuresta kaupungista helposti lähestyttävän ja ystävällisen. Kuulostaako oudolta? Siltä minusta siellä tuntuu. Iltakävely rannalla, raikkaassa meri-ilmassa, mikäpä sen virkistävämpää.

Minusta on ihanaa katsella Nizzan taloja ja niiden hienostuneita väsisävyjä, poltettua oranssia ja tummempaa punaista sekä tietenkin vihreitä ikkunaluukkuja ja takorautaparvekkeita. Kaikki on harmoniassa keskenään. Oi mikä onni olikaan avata aamuisin asuntomme mintunvihreät ovet parvekkeelle ja kurkata millainen ilma tänään mahtaa olla.

En ole shoppailijatyyppiä, mutta vanhan kaupungin pikkuputiikeista tykkään. Kangaskaupoissa on myös pakko käydä vähintään hiplaamassa, mutta totuushan on se, että aina jotain tarttuu mukaan, aivan liian kauniita sinne jätettäviksi. Cours Saleya antiikkitorilla vasta ihanaa onkin kierrellä katsomassa kaikkea kaunista ja haaveilemassa mitä omaan Rivieran kotiinsa ostaisi.

Moni luulee, että  Nizza on kallis paikka. Pötyä! Tai tietenkin on, jos suuntaa luxusputiikkien alueelle ja syö huippuravintoloissa. Mutta ihan yhtä hyvin voi etsiä ne pienet, loistavaa ruokaa tarjoavat bistrot tai kaupat, joissa myydään tavallisia vaatteita tavallisille ihmisille. Tänä keväänä ostin Rivieralta bikinit ja varvastossut yhteensä kympillä, ei kovin kallista. Edullista ruokaa löytää myös helposti, niin ravintoloista kuin leipomoista tai ruokakaupoista.

Nizza on kivan kokoinen kaupunki. Se ei ole miljoonakaupunki, jossa liikkuminen voi olla uuvuttavaa, eikä mikään pikkukylä, missä ei keksi mitään tekemistä. Eniten tykkään siitä, että Nizza on oikea kaupunki, ei mikään turistirysä ja se imaisee aikamoisen matkailijamääränkin menettämättä hohtoaan.

Kun aamu alkaa sillä, että hakee boulangeriesta jotain aamupalaa ja vähän herkkuja tietenkin samalla, on tiedossa hyvä päivä. Leipomoita on melkein joka nurkalla ja niissä on ihanat valikoimat niin suolaista kuin makeaa purtavaa sekä isoja lounassalaatteja.

Nizzassa on helppo liikkua ja hyvä julkinen liikenne. Ratikalla ja busseilla pääsee melkein minne vaan ja ratikkalinjaa laajennetaan parhaillaan. Liput ovat suorastaan sikahalpoja! Kertalippu maksaa 1,50e ja on voimassa 70 minuuttia. Parasta on, että samalla summalla pääsee Antibesiin, Mentoniin, Monacoon, Ezeen ja moniin muihin lähialueen kyliin ja kaupunkeihin. Ihania päiväretkikohteita on vaikka kuinka!
Lentokenttäbussi maksaa 6e, mutta kentältä keskustaan pääsee myös paikallisbusseilla 23, 52, 59 ja 70 (hinta 1,50e) jos kävelee 100 metriä lentoasemalta ison tien varteen pysäkille.

Parasta Nizzassa on sen tunnelma ja tyylikkyys. Se ei silti ole pätkääkään hienosteleva paikka, jossa ihmiset olisivat töykeitä ja turhan tärkeitä, kaikkea muuta! Olen kohdannut Nizzassa ja koko rivieralla vain mukavia ihmisiä, liekö syynä sitten se, että yritän puhua ranskaa (huonosti!) vaikka se ei helppoa  olekaan ja vaikka usein käy niin, että en edes ymmärrä vastausta, no ehkä viidennellä kerralla rautalangasta väännettynä.

Nizza ei olisi ehkä tehnyt niin suurta vaikutusta, jos olisin mennyt sinne yksin. Juuri Nizzan kaltainen paikka vaatii hyvää matkaseuraa, ystävän vuosien takaa, jolle voi sanoa jatkuvasti, siis jatkuvasti, kato, kato, kato silmät ymmyrkäisinä kaikesta ihanasta mitä eteen tulee. Aina ei pysty/ehdi edes sanomaan mitään, kun bussin ikkunan ohi vilisee kauneutta, jolle ei heti löydy sanoja ja silloin voi vain osoittaa jotain, jonka toinen ymmärtää heti ja ynähtää oman vastauksensa. Näyttää ehkä pikkaisen keharitouhulta tämä meidän matkailu! Onneksi osataan olla välillä tyylikkäitäkin!
Nizza on ihana ystävyyden kaupunki! Siellä on koettu hienoja hetkiä. Toivottavasti niitä saadaan vielä lisää. Merci beaucoup, Tanja!