Vinkkejä Kreikan saarihyppelijälle

Lokakuinen Kreikan saarihyppelyni on ollut monet kerrat mielessäni talven pimeinä iltoina. Mitä jäi päällimmäiseksi mieleen?

Aurinko, pitagyrokset, kissat, sinivalkoiset talot, jukurtti ja hedelmät hunajalla, kimmeltävä meri, kapeat kujat ja portaat, sininen taivas, laivamatkat, ruudulliset pöytäliinat, puheliaat ihmiset, vuoristomaisemat sekä autuaallinen olotila vapaudesta ja mahdollisuudesta nähdä kaikki tämä.

Kun laiva saapui satamaan, siellä vallitsi aivan omanlaisensa odotuksen tunnelma. Oli lähtijöitä, saattajia, vastaanottajia, viranomaisia ja sivusta katsojia. Oli ihanaa kuulua lähtijöiden joukkoon ja katsella valtavaa laivaa, joka moottorit jylisten parkkeerasi laiturin reunaan miesten juostessa laiturilla tempomassa laivasta heitettyjä köysiä oikeille paikoilleen. Siinä oli joka kerta tekemisen meininkiä, jokainen tiesi oman tehtävänsä ja teki sen ammattimaisella rutiinilla. Mitä suurempi laiva ja pienempi laituri, sen parempi oli oma fiilikseni. Wau, mä pääsen ihan kohta tohon valtavaan laivaan!

Ken on heistä kaikkein kaunein?
Saarikierrokseni kohteet olivat Rodos, Chalki, Karpathos, Patmos, Leros ja Ateena. Kauneimman kohteen valitseminen ei ole helppoa. Chalkin rinteille levittyvät värikkäät, italialaistyyliset huvilat vai Olympoksen valkoiset, tasakattoiset talot Karpathoksella? Entä sitten Patmoksen kuulua luostaria ympäröivä Choran kylä kapeine kujineen ja vaaleansinisine ikkunanpielineen? En pysty päättämään.

Ateenassa Akropolis näytti upealta iltavalaistuksessa, mutta Leroksen vanha, kukkulanlaella oleva linnoitus ja sen alla valoja tuikkiva kylä hämärtyvässä illassa oli vähintään yhtä vaikuttava. Positiivisimman yllätyksen koin Ateenassa. Ehkä siksi, etten odottanut sen suhteen mitään. Ateenassa oli myös ihanan lämmintä vielä lokakuun lopussakin, kaduilla riitti ihmisvilinää ja kaupunki oli mukava yhdistelmä rentoutta ja suurkaupungin sutinaa.

Sille, joka kaltaiseni tavoin etsii jotain pientä ja aitoa kohdetta, suosittelen Chalkia, Patmosta tai Olymposta Karpathoksella. Olympoksen alapuolella, rannalla oleva Diafani vaikutti myös mukavalta pikkukylältä. Koska itse olin liikkeellä kauden lopussa, sain kohteista tavallista hiljaisemman kuvan. En siis tiedä, millaista hulabaloota Patmoksen satamakadulla on kesän kuumimpaan aikaan, kun italialaiset saapuvat sinne sankoin joukoin. Olympoksessakin on kuulemma keskikesällä tungosta, kun päiväretkeläiset saapuvat pieneen kylään kaikki yhdellä rysäyksellä.

Missä oli ihanin ranta?
Kaikissa paikoissa rannat olivat mukavia sellaisella kreikkalaisen kodikkaalla tavalla, vaikka missään ei ollutkaan ihan täydellistä poukamaa. (Vaatimustaso on kova!) Patmoksen rannalla oli hienoimmat maisemat, mutta Leroksen rannalla leppoisin ja kreikkalaisin tunnelma.

Halki: Kylän laidalla vesi oli todella kirkasta (paljon merisiilejä!), mutta ellei majoittunut rannan ökyhuviloissa, veteen pääsi vain kalliolta, johon ei tehnyt mieli jäädä loikoilemaan. Hiekkarannalla (noin vartin matka kylästä) pohja oli nyrkin kokoisten, liukkaiden kivien peittämä, mistä syystä en käynyt uimassa.
Pigadia/Karpathos: Keskustan kupeesta alkavalla rannalla oli kirkas vesi, hiekkapohja ja ranta jatkui pitkään matalana. Miinuksena oli rumat hotellit pilaamassa maisemaa.
Patmos: Skalan ranta oli mukava pieni kaistale, jossa sai ihailla sekä itse kylää että ylhäällä mäen päällä olevaa luostaria ja sen ympärille levittyvää Choraa.
Leros: Pantelin ranta oli pieni ja sievä, vesi kirkasta ja tavernat heti rannan tuntumassa.
Ateena/Palaio Faliro: Vain kuuden kilsan päässä keskustasta pääsi pulahtamaan kirkkaaseen meriveteen. Bonuksena urbaanit maisemat eikä tarvinnut lokakuussakaan olla rannalla yksin. Sain seurata legendaarisia tyyppejä, mm. rantamummoa, joka käytti läpikuultavaa huivia uhkeiden rintojensa peittona.

Muutama käytännön vinkki

– Älä ota liikaa tavaraa mukaan. Reppu/rinkka on paras vaihtoehto Kreikan mäkisissä kylissä, joissa portaita riittää. Jatkuva pakkaaminen ja purkaminen on saarihyppelyn miinuspuoli ja siksi tavarat kannattaa pitää paitsi minimissä, myös hyvässä järjestyksessä. Itse pakkaan vaatteeni erivärisiin muovipusseihin repun sisään. Esim. pinkissä pussissa on yläosat (toppi, pitkähihainen, tunika), sinisessä alaosat (hame, leggarit, housut), valkoisessa yöasu, raidallisessa kengät (siis todellakin yhdet, kun toiset on jalassa!). Näin oikean vaatteen löytää repusta helpommin. Repun ylähuppuun pakkaan huivin; sen voi joko kietaista kuumalla auringonpaisteella päähän tai tuulisella kaulaan ja se on helposti saatavilla kun sitä vaikka laivan kannella tarvitsee.
– Jätä aikatauluun väljyyttä yllätyksille. Joistain paikoista ei raaski lähteä pois ja toisaalta laivavuoroja perutaan huonon sään vuoksi.
– Suunnittele reitti mahdollisimman hyvin etukäteen ja tarkista miten laivat kulkevat saarelta toiselle. Tulosta tai kirjoita eri reittivaihtoehtoja muistiin.
– Majoitusta ei välttämättä tarvitse varata etukäteen. Jos olet liikkeellä suosituimpaan aikaan (esim. Kreikassa heinä-elokuu) majoituksen varaaminen on järkevää. Toisaalta myös aivan loppukaudesta voi olla vaikea löytää majoitusta pikkusaarilta, kun moni paikka on jo sulkenut ovensa.
– Hyödynnä matkanjärjestäjien viimeisiä lentoja saarille. Moni yritys myi yhdensuuntaisia lentoja syyskuun lopussa ja lokakuun alussa 30-50 euron hintaan.
– Aloituspaikaksi kannattaa valita saari josta on hyvät laivayhteydet muille saarille.
– Älä ahnehdi liikaa. Jos käytössä on vain vähän aikaa, tee pieni kierros eli hyppele vain toisiaan lähellä olevilla saarilla. Pienille saarille voi olla järkevämpää tehdä vain päiväretki.