Parasta Kroatiassa: meri!

Aurinko ja meri maalaavat yhdessä taulun, sen kaikista kauneimman. Vaalea hennon vihreä, turkoosinvihreä, tummempi turkoosi, turkoosinsininen, kirkkaansininen, tummansininen. Väriloiston päälle aurinko piirtää lumoavat, välkehtivät kuvionsa. Parasta kaikesta on se, että siihen voi hypätä itse mukaan!

Viikko sitten pääsin polskimaan kirkkaissa, turkoosinvihreinä kimmeltävissä vesissä Kroatiassa.  Se, jos mikä, kuuluu elämysten kärkikastiin lomillani. Jotenkin tuntuu siltä, että mitä enemmän matkustan, koen ja näen, sen tärkeämmiksi muuttuvat ihan pienet asiat, ne yksinkertaiset ja melkein itsestäänselvyydet – niinkuin meri.

Tällä kertaa olin matkalla ystäväni Marin ja hänen tyttärensä Bean kanssa. Koska meillä oli mahdollista olla reissussa vain viisi päivää ja halusimme kuitenkin saarelle, valitsimme Soltan saaren aivan Splitin edustalta, jonne on hyvät lauttayhteydet. Maslinican kylästä löytyi meille oma pikkuinen, ihastuttava talo! Paras missä olen Kroatiassa koskaan ollut!

Aamun herkkä tunnelma
Ensimmäinen aamu on lomalla jotenkin se kutkuttavin hetki, mitä kaikkea ihanaa onkaan edessä! Aamu-uinnille! Vesi hohteli jo aamusta ihanan houkuttelevana. Kylmä totuus paljastui kuitenkin heti veteen mennessä. Houkuttelevuus tyssäsi heti alkuunsa; miten voi olla syyskuussa vesi näin vilpoista!
Viileä vesi karisti viimeisetkin unen rippeet ja käsien kauhoessa tyyntä vettä katse hakeutui vanhoihin kivitaloihin, jatkoi sieltä kukkien väriloistoon, mäntyjen vihreyteen, hiljaiselle rantakadulle. Voi miten kaunis oli aamun valo!
Myöhemmin kuulin paikalliselta, että pari päivää aikaisemmin kova tuuli oli puhaltanut avomereltä kylmää vettä rannikolle ja merivirrat olivat samalla jyllänneet pohjaveden pintaan. Raikasta!

Relataan vaan!
Meillä kaikilla oli haaveissa vain muutaman päivän rento rantaloma, johon pikkuinen Maslinica oli juuri passeli vaihtoehto. Ei kauppoja, ei krääsää, ei kuppiloita, vain supermarket ja muutama ravintola sekä pari kahvilaa. Vain meri ja aurinko ja me sekä lukuisat, juuri kolmelle hengelle sopivat minipoukamat, joista valita vaikka joka päivälle omansa.
Kroatiassa ei juurikaan ole hiekkarantoja, vaan rannat ovat pientä vaaleaa kiveä, (ei kuitenkaan sellaisia ranskanpastilleja kuin Kreikassa paikoin) jota vasten meri loistaa uskomattoman turkoosina. Mereen pääsee myös suoraan laitureilta, kätevää, varsinkin jos ei omista uimatossuja. Rannalta veteen kahlatessa uimakengät ovat nimittäin käytännössä välttämättömät, sillä merisiilejä on paljon. Kengät suojaavat myös teräviltä pikkukiviltä. Niitä myydään yleisesti Kroatiassa, mutta Maslinicassa ei, onneksi nappasimme Splitistä kengät jo mukaan.

Luonnon ihmeitä, merenneidon elämää ja yksi bisse
Mikään rannalla makoilija ei kukaan meistä ole. Joko asutaan upeassa vedenalaisessa maailmassa katselemassa keltaraidallisten kalojen uimista vasten turkoosia avaruutta, ihmetellään rantavedessä hiljakseen liikkuvaa, kämmenen kokoista meritähteä (ensimmäinen jota katselin näin läheltä!) tai etsitään pikkukivien joukosta, mitä aarteitaan meri on sinne heittänyt. Välillä voi toki kokeilla leipien heittämistä, jos vesi on tarpeeksi tyyni, Kroatian rantakivet ovat nimittäin täydellisen litteitä siihen puuhaan!
Välipalana voi syödä jotain mitä ei koskaan kotona: suklaacroisantteja ja palan painikkeeksi olutta! Älytön idea tuli siitä, kun talon jääkaapissa odotti pari paikallista olutpulloa. Pullollinen puokkiin loman kunniaksi rannalla!  Siitä se ajatus sitten lähti. Hem-me-tin pahaa, ei vaari vaana kaljamahasta näiden naisten kohdalla.

Kiitos Mari ja Bea kivasta matkaseurasta. Näitä hetkiä muistellaan vielä silloinkin, kun räntä jo vihmoo naamalle ja mieli on maisemaakin harmaampi. Se onkin parasta aikaa kaivaa matkakuvat esiin ja palata hetkeksi täydellisen turkoosiin merimaailmaan, Soltan suloisiin vesiin.