Parhaat vinkit yksin matkustavalle
Ensimmäistä kertaa yksin matkalla. Apua, miltä se tuntuu? Miten osaan olla lomalla yksin? Miten saan ajan kulumaan? Mistä löydän seuraa? Miltä yksin syöminen tuntuu? Kuka vahtii rannalla tavaroita kun käyn uimassa, kuka rasvaa selän? Entä kuka ottaa minusta kuvia? Moni asia mietityttää, mutta kaikkeen on ratkaisu. Yleisön pyynnöstä: parhaat vinkit yksin matkustavalle.
Yksin matkailussa parasta on vapaus ja seikkailun tunne. Tuntuu kuin koko maailma olisi sinun. Saat päättää itse tekemisistäsi, eikä kukaan sano vastaan. Saat tehdä kaiken oman aikautaulusi mukaan, nopeasti tai hitaasti, odottamatta ketään tai kiirehtimättä kenenkään vuoksi.
Mutta vapauden ja seikkailun huumassa tulee hetkiä, jolloin huomaa olevansa katseiden kohteena. Lomakohteessa yksin kulkeva turisti on poikkeus ja häntä katsotaan. Joissakin tilanteissa se voi tuntua kiusalliselta. Konkarimatkaaja ei tietysti enää ajattele, miltä toisten silmissä näyttää, mutta ensikertalaiselle kaikki yksinolossa on outoa ja menee hetki, ennen kuin siihen tottuu.
Valitse majoitus jossa viihdyt
Kun on matkalla yksin, joutuu tietenkin maksamaan majoituksensa itse. Sen vuoksi valitsen edullisia, pieniä perhehotelleja, jos vain mahdollista. Toinen, ehkä hintaakin tärkeämpi syy valita pikkuhotelleja on se, että tunnen oloni niissä kotoisaksi ja niissä on suurempi todennäköisyys kohdata samanoloisia matkailijoita. Ihanimmat majoitukset ovat sellaisia, jotka on sisustettu kauniisti, perinteitä kunnioittaen. Niissä tuntee pääsevänsä syvemmälle paikalliselämään. Vanhat, historiaa huokuvat talot saavat minut onnelliseksi.
Myös studiohuoneisto on kätevä, siinä voi tarvittaessa kokata ainakin aamiaiset, miksei vaikka jotain helppoa ruokaakin. Suurissa, hienoissa hotelleissa en viihdy ollenkaan, varsinkaan yksin. Mieluummin valitsen vaikka hostellin, tosin dormihuoneisiin en mielelläni enää mene unissani möykkäämään. Mikä ikinä sinun makusi onkaan, valitse sellainen paikka, jossa uskot viihtyväsi.
Ihana ilta, ravintolan pöydissä kynttilät, vilkas puheensorina – ja minä ypöyksin
Vaikka olen matkaillut paljon yksin, on illalla ravintolassa syöminen edelleen se tilanne, jolloin toivoisin seuraa. Yksin syödessä melkein väkisin tuntee itsensä silmätikuksi. Jos ravintolat ovat täynnä pariskuntia ja perheitä, tuntuu ettei mikään paikka ole sellainen, mihin haluisi jäädä. Siksi valitsen mieluummin pieniä, kodikkaita ravintoloita, joissa henkilökunta ottaa sinut haltuunsa ja pitää hyvänään.
Ruokaa odotellessa käyn läpi päivän valokuvia kameralta tai kännykältä tai tutkin karttaa ja opaskirjaa, silloin en edes huomaa, jos joku katsoo pitkään. Ja vaikka katsoisikin, niin so what! Jos ravintolassa ei ole kiire, voin kysellä henkilökunnalta vinkkejä vaikka parhaista rannoista, näköalapaikoista tai kysellä millaista kyseisessä paikassa on asua. Olen saanut paljon tietoa blogiinikin tällä tavalla. Kun ruoka sitten saapuu, keskityn nauttimaan siitä, enkä murehdi mistään. Mutta rehellisyyden nimissä, kyllä toisiaan kädestä pitävät pariskunnat vituttaa! 😀
Jos illalla yksin syöminen tuntuu vaikealta, kannattaa syödä lämmin ruoka myöhäisenä lounaana ja illalla syödä kevyemmin, vaikka leipomosta ostettu voileipä ja hedelmiä, millä nyt pärjää. Jos yksin syöminen tuntuu aivan mahdottomalta, kysy myydäänkö ravintolassa annoksia mukaan otettavaksi. Viimeksi tein näin täpötäydessä tapaspaikassa Cordobassa, jonne en saanut pöytää. Pidemmillä Kreikan lomillani olen kokkailut itsekin ja syönyt sitten omalla parvekkeella. Suuri nautinto sekin.
Miten ihmeessä ihmisiin tutustuu?
Olen tavannut matkoillani ihania ihmisiä ja minut on kutsuttu paitsi kahville, myös kreikkalaisiin häihin. Missä uusiin ihmisiin sitten tutustuu? Esimerkiksi patikkapolulla, rantabaarissa, laivan kahvilassa, yhteisellä retkellä, kadulla, näköalapaikalla, bussimatkalla, hotellin uima-altaalla ja minun tapauksessani melko usein kissoja kuvatessa tai silittäessä. Voi olla, että jonkun kanssa vaihtaa vain pari sanaa, mutta toisen kanssa juttu sujuu niin hyvin, että illalla päätetään syödä yhdessä. Silkkaa tuuripeliä. Tärkeintä on olla avoin ja hyvällä tuulella.
Olen matkustanut monissa maissa yksin, mutta koen, että Kreikassa ja Kuubassa minun on ollut helpointa jutella uusien ihmisten kanssa. Kuubassa siksi, että puhun espanjaa ja paikalliset ovat uteliaita, Kreikassa taas siksi, että siellä olen ehkä onnellisimmillani ja hymyilevää ihmistä on helppo lähestyä. Mitä suurempi paikka, sitä vaikeampaa on jutella ventovieraan kanssa. Taannoisella Andalusian matkalla juttelin todella vähän vieraiden kanssa, Kreikan pikkusaarilla taas kaikki pölisevät kaikkien kanssa. Voi olla, että lasi viiniä tepsii jollekin rentoutuskeinona, joka saa kielenkannat irtoamaan, minulle riittää pelkkä auringon lämpö. Ei se viinikään huono idea ole!
Valokuvaaminen – yksin matkaavan alibi haahuiluun
Jos tuntuu, ettei keksi mitään tekemistä tai tuntee itsensä hölmöksi kävellessään yksin ympäriinsä, on valokuvaaminen mitä mainiointa tekemistä. Kun olet kuvannut kukat ja kapeat kujat, auringonlaskut ja ruoka-annoksesi, tulee vääjäämättä tunne, että olisi ihan kiva olla itsekin joskus kuvassa. Vaihtoehtoja on kolme: selfie, itselaukaisu tai pyytää jotakuta ottamaan kuva sinusta. Yleensä viimeinen on se huonoin vaihtoehto, sillä maailma on täynnä surkeita kuvaajia. Tämä on ikävä kyllä fakta. Vaikka kuinka kertoisit toiveesi minkälaisen kuvat haluat itsestäsi, tulet varmasti saamaan jotain ihan muuta. Delete.
Harjoittele kamerasi tai kännykkäsi itselaukaisun käyttöä. Se on helppoa ja saat yllättävän hyviä kuvia. Myönnetään, joskus joudun tällä tavalla ottamaan kymmenenkin otosta, ennen kuin olen tyytyväinen, koska arvauspeliähän se osittain on mihin kohtaan kuvaa osuu, mutta pidänkin tätä outona harrastuksenani.
Kännykässäni (ja varmaan sinunkin) on toiminto, jolla kuvan voi ottaa sanomalla ”cheese” tai ”smile”. Selfietä ottaessa kännykän voi työntää paljon kauemmas, kun ei tarvitse yltää kuvausnappulaan. Myös sivupainikkeella laukaisu onnistuu monessa mallissa. Itselaukaisukin onnistuu puhetunnisteella. Laitan kännykän esim. penkille niin lähelle laukkuani, että se voi nojata siihen, mutta sen verran kauas, että nään asetella kuvakulman oikein. Sitten vain puhelin nojalleen laukkua vasten, kuiskaus ”cheese” ja kipin kapin kuvaan. Kännykkä ilmoittaa merkkivalolla ja piippaamalla milloin itselaukaisu lähtee käyntiin. Kannattaa kokeilla! Alla olevat kuvat on kaikki otettu itselaukaisimella.
Rantaelämän tärkeimmät välineet
Rannalle otan aina mukaan lukemista ja pientä syömistä. Kirja ja välipala viihdyttävät uimisen lomassa. Ohut pokkari on sopivin matkakirja, jätän sen lopuksi hotelliin tai kahvilaan, joissa kierrätetään kirjoja. Jos et ole lukutoukka, nappaa mukaan naistenlehti tai pari, niitäkin on kiva selailla rannalla. Entä kun lähdet uimaan, kuka vahtii tavaroitasi? Matkakohteeni ovat yleensä hyvin pieniä, joissa voin huoletta jättää tavarani hetkeksi. En yleensä ota rannalle mukaan mitään arvokasta ja rahaakin vain lähinnä jäätelön tai veden ostamista varten. Jos laukussani on poikkeuksellisesti järkkäri, huikkaan vaikka vanhemmalla pariskunnalle, että voitteko katsoa tavaroitani kun käyn uimassa.
Ikävä kyllä, valitsen jonkun selän rasvaus uhrikseni. Kerran melkein pakotin yhden venäläisen äidin siihen puuhaan. Toinen vaihtoehto on ottaa apuvälineet jo kotoa mukaan. Leipomisessa käytettävä nuoluri on oiva väline siihen! Olen joskus levittänyt aurinkoraskaa selkääni myös huoneistohotellin ruokalusikalla.
En ole juurikaan kokenut rannalla häirintää (ikä tekee tehtävänsä!) paitsi Kuubassa, jossa itsensä tyrkyttäjää pyöri ympärillä ärsyttävyyteen asti. En kuitenkaan menisi yksin autiolle rannalle turvallisuussyistä.
Yksin matkailu voi tuntua ajatuksena ensin pelottavalta, mutta kun siihen tottuu, se on palkitsevaa. Helpompaa on lähteä matkalle alunperin yksin, kuin jäädä yhteisen loman jälkeen yksin kohteeseen kavereiden jo suunnatessa kotiin. Silloin yksinäisyys korostuu. Siitäkin kyllä selviää, kun tekee itselleen suunnitelman mitä aikoo tehdä ja nähdä.
Siinä missä matkailu avartaa maailmaa, yksin matkailu avartaa näkemystä itsestäsi. Se opettaa sinulle millainen ihminen olet, mitkä asiat ovat tärkeitä. Voi olla, että yksin, tuhansien kilometrien päässä kotoa ymmärrät, miten tärkeitä perheesi ja ystäväsi ovatkaan.
Antoisia matkoja kaikille yksin seikkailuun uskaltautuville! Onni suosii rohkeaa!
32 kommenttia
jossu
Minä käytän vedenpitävia puhelinlaukkuja kun olen rannalla. Yhteen puhelin ja toiseen rahat ja sitten uimaan!
Anna K.
Hyvä idea. Itse en ole noihin tutustunut, mutta jos ja kun ostan uuden puhelimen, niin voisi tulla ajankohtaiseksi.
toisiinmaisemiin
Hyviä vinkkejä! Olen täsmälleen samaa mieltä majoituksesta. Pienissä paikoissa on kotoisa olo, joka tuntuu erityisen mukavalta yksin reissatessa.
Ravintolassa yksin syöminen on asia, johon pakotin aluksi itseni ihan väkisin. Varasin etukäteen pöydän, jotta mun oli pakko mennä sinne eikä jäädä majapaikkaan. Siinä oli sekin hyvä puoli, että ravintolassa tiedettiin, että tuun yksin. Sain pöydän sopivasta paikasta (jossa ei joudu silmätikuksi), eikä sitä yksin tulemista hämmästelty niin paljon.
Nykyisin käyn mielelläni ravintolassa yksin. Siinä pätee sama kuin yksin matkustamisessa ylipäänsä: keskittyy paremmin siihen mitä tekee, kun seura ei vie huomiota toisaalle.
Anna K.
Hyvä vinkki tuo pöydän varaaminen etukäteen. Mä olen usein jo päivällä katsellut kivan oloisia paikkoja tai kysellyt hotellista vinkkejä. Näillä keinoilla oon löytäny paikkoja, joissa on ollu mukava syödä. Ja kun saa oikein hyvää ruokaa, niin on ihan sama onko yksin, kaksin tai ryhmässä. Sitä vain nauttii.
AsgardCasinosFI
Kiinnostava artikkeli, oon jo 2 ketraa lukenot sen :)) Matkustan yleensä ystävien kanssa, mutta tästä artikkelista oon lukenu, että matkustaminen yksin voikin olla hyvä.
Anna K.
Kiitos, kiva että aihe kiinnosti. Yksin matkailu on ihan oma lajinsa. Siihen voi jäädä koukkuun. 😉
Martina
Mielenkiintoinen postaus aiheesta, joka on ollut viime aikoina yllättävänkin paljon mielessä. Soolomatkailu kiinnostaa pikkulapsiarjessa ehkä siksi, että oman ajan kaipuu on kova. Toisaalta pidän kyllä tosi paljon seurassa matkustamisesta, mutta yksin matkustamistakin pitäisi kokeilla ainakin kerran niin tietää millaista se on. Ajatus omasta seikkailusta on juuri sopivan jännittävä. Sain tästä tosi paljon hyviä vastauksia mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin. Enää mietityttää se, voiko pornolauluja kuunnella yksin ilman että on kaveri vieressä nauramassa? 😀 Sori, mä en näköjään pääse tästä aiheesta yli. 😀
Anna K.
Ahaa, et oo siis koskaan matkustanu yksin? Se voisi todella olla luksusta pienten lasten äidille. Kiva, että jutusta sai vastauksia. Ja mitä pornolauluihin tulee, niin niitähän pitää laulaa, ei vain kuunnella! 😀 Luulen, että toimii vain tarpeeksi kreisissä kaveriporukassa! 😀
Martina
En varsinaisesti, jos blogimatkoille osallistumista ja staycationia Helsingissä ei lasketa. 🙂 Kun teen ensimmäisen soolomatkani lupaan LAULAA siellä pornolaulun! Ehkä omassa rauhassani, mutta kuitenkin. 😀
Anna K.
Blogimatkaa ei lasketa, koska siellä ollaan ryhmässä. Siispä ensitilassa yksin reissuun! Suosittelen!
Mä olen valitettavasti (onneksi!) unohtanut sanat, niin laulelen kiltimpiä lauluja nykyään. Silloin aikanaan Hannan kanssa laulettiin tuhmien laulujen välillä myös virsiä, niin pysyi tasapaino kohillaan! 😀
Sandra
Olen kanssasi samaa mieltä majoituksen valinnasta eli sitä, mikä itselle on parasta. Halvemmissa maissa menen jonnekin perhehotelliin tai bed and breakfast -paikkaan ja kalliimmissa maissa hostelliin. Tykkään itse syödä joko tukevasti lounaalla ja illalla vain jotain kevyttä tai mennä illalliselle jo kun ravintolat avaavat ovensa (viiden kuuden aikoihin). Itseäni ei kyllä vituta kädestä toisiaan pitävät ihmiset – toisten välinen rakkaus tuo iloa tarkkailijallekin :).
Joskus kun tuntuu, että kaipaa juttuseuraa, olen löytänyt sitä joiltain kansainvälisiltä retkiltä. Usein sinne päätyy toinenkin yksin matkaava.
Anna K.
Tuo on hyvä vinkki, että menee syömään silloin kun ravintolat availee oviaan. Ei ole ryysistäkään. Olet ihan oikeassa, että toisten välinen rakkaus on kaunis asia, mutta tympivyyteen se on mulla kääntynyt, jos olen ravintolassa ainoana yksin ja kaikkialla vain pariskuntia yltiöromanttisina, mahdollisesti myös koko ajan pussaillen. Tulee fiilis että riittää kiitos.
Virpi/Hätälasku matkablogi
Tämä on tosi hyvä postaus. Itse tykkään yksinmatkustamisesta ja olen odottanut aikaa, että minulla olisi siihen mahdollisuus. Nyt se aika on. Kesällä tiedossa sooloreissu ja oikeastaan ainut mitä murehdin on tuo, että miten uskallan mennä uimaan, kuka vahtii tavaroita. Kohde on sellainen, että turisteja varmasti on rannat pullollaan. Ehkä turvaudun hotellin uima-altaaseen, hotelli on suht pieni.
Anna K.
Kiitos Virpi, ihana kuulla että tykkäsit. Kyllä sun täytyy mennä uimaan mereen! En voisi kuvitella ”etelän matkaa” ilman merta, ilman uima-allasta kyllä helposti. Ota rannalle vai välttämättömät. Jätä kamera ja kännykkäkin hotelliin, rahaa joko 5e tai ei mitään, niin ei ole mitään varastettavaa. Ja ruma pyyhe, niin sitäkään ei viedä! 😀
Piyya
Niin tuttuja asioita ! Hienosti olet saanut koottua vinkit yhteen julkaisuun. Se on niin totta, että kun annat kameran jollekin käteen niin ne kuvat sa äkkilähdön dekete nappulalla, miten se onkin joka ikinen kerta niin ? Ulkona yksin syömiseenkin oppii, mutta olen itse myös satsannut enemmän lounaaseen ja illalla sitten kevyempään ja ehkä just jotain käteen otettavaa jonka voi nauttia siinä maisemia ihaillessa.
Hotellihuoneeseen kannattaa satsata jos vaan malttaa, mutta aina sen pitää olla itselle hyvä !
Anna K.
Mäkin syön usein iltaisin jotain nopeaa. On ihan eri fiilis syödä vaikka pizzapalaa tai gyrosta yksin rantakadun penkillä istuen kuin odotella ruokaa ravintolan pöydässä. Se odotteluvaihe on musta vaikein, vaikka oonkin keksinyt siihen omat selviytymiskeinonsa. Ravintolasyömiseen liittyy niin vahvasti se sosiaalinen puoli, niin siitä se epämiellyttävän yksinäinen fiilis helposti tulee.
Anni | Rajatapaukset
Hyvää pohdintaa soolomatkailusta. Itse olen tehnyt pari lyhyempää reissua kokonaan tai osittain yksin ja todettua on tullut että yksinmatkailussa, kuten about kaikessa muussakin, on omat hyvät ja huonot puolensa. Tykkään kyllä suunnattomasti siitä että saan itsevaltiaana päättää mitä teen eikä tarvitse tehdä kompromisseja muiden takia 😀 Tälle vuodelle on suunnitteilla ensimmäinen oikeasti pitkä reissu (3kk) joka menee joko kokonaan tai suurilta osin yksin. Vähän jännittää että miten se tulee sujumaan, mutta samalla kyllä odotan sitä kovasti!
Anna K.
Tuo oli hyvin sanottu, että itsevaltiaana saa päättää kaikesta. Just niin se on! Ihanaa, että sulla on noin pitkä matka tiedossa. Siitä tulee varmasti huikea kokemus! Mun ensimmäinen matka yksin oli Aasiaan 3,5 kuukaudeksi. Toisaalta pelotti ja jännitti hirveesti, mutta sitten se vapauden tunne! Ei sitä voita mikään! Kerrasta jäin koukkuun. 😀
Kristina
Jee vihdoin kirjoitit aiheesta 😊😍 Mun täytyy varmaan printata nämä vinkit mukaan mun kansioon, siinä onkin taas opettelua. Taidan olla pienessä viinissä koko ajan ja olla hyvällä tuulella YKSIN 🌞😎 tai eihän sitä voi tietää jos löytyykin rupatteluseuraa tai extrakäsi selkärasvaamiseen. Ja toi on muuten totta, ei kukaan (paitsi sun hyvä ystävä) osaa ottaa just sellaisia kuvia mitä toivoisit.
P.S. Pakkaaminen yhteen pieneen käsimatkatavaralaukkuun alkaa jo pikku hiljaa sujumaan reilun viikon matkoille (tosin edelleenkin vaikeus päättää, et kumpi paita mukaan 😂🙈)
Ihanat sun blogit!!! 👌🌞🌻
Ihanaa kesää! 🌞
Anna K.
Jos printtaat vinkit mukaan, niin siinähän sulla on sitten lukemista, kun odotat ruokaa ravintolassa. Voit kertoa heille että mun personal travel assistant on laatinut mulle ohjeet. Sitten huikka viiniä päälle! 😀
Hei mahtavaa, että käsimatkatavaroiden pakkaaminen alkaa jo sujua! Kohta susta tulee myös ihan pro yksin matkaaja. 🙂
Kiitos, samoin aurinkoista loistokesää sullekin! 🙂
Terhi
Aika samanlaisia mietteitä minulla on ollut tässä vanhassa postauksessani. https://fammomatkalla.blogspot.com/2017/09/yksinmatkailun-ihanuus-ja-kurjuus.html#comment-form
Nuo valokuvausvihjeet olivat kyllä miettimisen arvoisia, ei ole tullut mieleeni tuo äänikäsky.
Anna K.
Mäkin opin sen puheohjauksen mun siskolta. Oon alkanu nykyään käyttämään sitä paljonkin. Helpottaa myös lähikuvien ottamista kun ei tarvii tarkentamisen jälkeen painaa laukaisua.
Merja / Merjan matkassa
Hyviä vinkkejä Anna! Minä olen soolomatkaillut vain Vilnassa viikonlopun verran, mutta jostain piti aloittaa. Sain silloin kommentin, että rantalomalle olisi helpompi suunnata yksin kuin kaupunkiin. Olen itse toista mieltä, mutta toisaalta rantaloma yksin on vielä kokematta. Valokuvausvinkit oli hyviä, koska itse keskityin Vilnassa vain selfieihin ja ne käyvät pidemmän päälle tylsiksi. Mietityttää vaan, että jos ottaisin jalustan mukaan niin siinä ajassa kun itse kipitän kauemmaksi kuvaa vasten niin joku ehtii jo pölliä mun kameran 🙂
Anna K.
Mä olen myös kierrellyt päivän yksin Vilnassa, kun siskoni tuli vasta myöhään illalla perille ja mä aamulla. Oli kiva kaupunki katsella paikkoja yksin, sopivan pieni. Mun mielestä ”sopivan” kokoinen kaupunki on jopa parempi kuin rantakohde yksin matkaavalle. Kaupungilla moni muukin kävelee yksin (menossa töihin, kouluun, harrastuksiin jne) kun taas lomakohteissa kuljetaan usein perheinä ja pariskuntina.
Tuo sun kommentti kameran pöllimisestä on todellakin mahdollista! Siksi katson aina tosi tarkkaan missä tähän puuhaan ryhdyn. Yleensä laitan kameran sellaiseen paikkaan, että sen takana on seinä ja lisäksi oon usein niin pienissä paikoissa, että niissä ei varkaita liiku. Mutta ei vara venettä kaada!
Emilia/Merkintöjä maailmasta
Kivasti kirjoitit ja hyviä vinkkejä!😊 tosi vähän on tullut matkustettua yksin, kun on seikkailumielinen kumppani vierellä, mutta soolomatkailu on alkanut kiinnostamaan entistä enemmän ja sellainen onkin nyt suunnitelmissa. Kiitos inspiraatiostasi😊
Anna K.
Kiitos. 🙂 Kiva kuulla, että sinäkin olet innostunut kokeilemaan matkustamista yksin. Sitten onkin taas ihana ottaa oma seikkailukumppani seuraavalle matkalle mukaan.
Iida in Translation
Tosi hyvä artikkeli – itsekin soolomatkustavana allekirjoitan joka sanan! Upeita kuvia olet saanut itselaukaisimella otettua – itsellä tuo harrastus vaatii vielä vähän harjoittelua! 🙂 Olisipa puhelimelle joku minijalusta, jolla sen saisi helposti selfiekuntoon.
Itse tykkään soolona valita kohteita, joissa on muitakin yksin olevia. Kaupunkilomat ovat tähän parhaita!
Aurinkorasvan levitykseen toimii muuten myös kokouikkari – ei tarvitse kurotella alaselkään! 🙂
Anna K.
Kiitos. 🙂 Kiva kuulla että oot samaa mieltä. Kaupunkikohteissa on varmaan paljon yksin matkustavia, mä taas hakeudun pienten paikkojen rauhaan.
Mulle vaikein kohta selkää on lapaluiden välissä. Siihen en yllä ala- enkä yläkautta, eikä sitä peittäisi uimapukukaan. Siihen käytän apuvälineitä. 🙂
Noora / Seikkailumielellä
Olen huomenna lähdössä pitkästä aikaa sooloreissulle, joten tämä postaus tuli hyvään saumaan! Odotan reissultani juurikin vapautta vaellella pitkin kaupunkien katuja valokuvia ottaen ilman kiirettä mihinkään, sekä piipahduksia museoihin, joihin matkaseuraa saisi houkutella hyvän tovin. Yövyn itse mielelläni hostelleissa, jotka pyrin valitsemaan niin, että arvosteluissa on kehuttu paikan ilmapiiriä ja yhteistiloja – tällaisista löytää usein helpoiten juttuseuraa ja monesti myös muita yksin matkustavia.
Anna K.
Ihana kuulla, että sulla on matka edessä. 🙂 Mäkin olen ollut välillä hostelleissa mut nykyään tykkään olla omassa huoneessa. Mun juttuseurat on yleensä löytynyt jostain muualta, ehkä siksi että oon vanhempi kuin moni muu hostellin asukas.
Christa
Tuttuja juttuja, joita itsekin noudatan , kunnlöhden reissuun yksin. Selän rasvaamiseen tosi kätevä on airosol. Sen saa yksinkin tai jos epäilyttää rasvan suuntaaminen, niin tuota vieraatkin varmaan mieluummin laittavat, kun ei vaadi koskettamista. Mä nautin yksin matkustamisesta. Se on ihanaa vastapainoa perhe-elämälle.
Anna K.
Toi aerosolirasva on hyvä vinkki! Pitää ehkä joskus kokeilla. Otan yleensä vaan kaikki rasvat jo Suomesta mukaan ja sit niiden pitää olla max 100 ml kokoa, koska matkustan aina vain käsimatkatavaran kanssa. Yleensä joudun siis purkittaa rasvoja pienempiin pakkauksiin, mutta se on osa mun matkalle valmistautumisrutiinia.