Hurtigruten – keväällä vai syksyllä?
Rakastatko valkoisia lumihuippuisia vuoria vai ovatko vihreät niityt enemmän mieleesi? Kumpi on houkuttelevampi, kevään öinen valo vai tumman taivaan revontulet? Kaikkea tätä ja paljon muuta voit kokea Hurtigrutenin risteilyllä. Mutta milloin on oikea aika mennä, riippuu siitä mistä itse pidät.
Palasin juuri neljänneltä Hurtigrutenin risteilyltä, joka tällä kertaa osui lokakuun loppuun. Syyskuun alun risteilyllä pohjoisessa Kirkkoniemessä ja Hammerfestissä ei ollut ruskasta vielä tietoakaan ja lämpötila oli +10 asteen hujakoilla. Nytkin, lokakuussa, puistojen nurmi oli vihreänä, vaikka nippa nappa oltiin plussan puolella ja lehtiä oli enemmän puissa kuin Helsingissä! Golfvirta lämmittää Norjan rannikkoa hyvinkin pohjoiseen asti. Etelässä tilanne oli lähes sama, lämpöä viitisen astetta ja syksyn tuoksu ilmassa.
Valohoitoa vai revontulia?
Keväällä, huhti- ja toukokuussa ero pohjoisen ja etelän välillä on valtava. Siinä missä pohjoisessa on edelleen lunta ja pakkasta, on etelässä jo lehdet puissa, kirsikkapuut kukassa ja puistot täynnä tulppaaneita. Norjan puolivälin paikkeilla taas saadaan ihailla hiirenkorvia ja leskenlehtiä.
Keväällä saa siis nauttia hyvin erilaisista maisemista, tosin miinuksena on se, että jossain kohtaa on se ruma harmaan ruskea kausi, kun lumi on sulanut, eikä vielä ole vihreääkään. Syksyllä koko matkan ajan pääsee katsomaan vihreätä luontoa ja viljavaa maaseutua, paikoitellen näkyy lunta vuoren huipulla.
Kevään pluspuoliin kuuluu tietysti ihana valo, jota varsinkin ihan pohjoisessa riittää. Olen ihaillut laivan ikkunan takaa auringonlaskua yhdentoista aikaan illalla. Upeissa vuonomaisemissa on mahdotonta ohittaa tuota näkymää. Lokakuun lopussa osa paikoista jää näkemättä, koska hämärä laskeutuu jo kuuden, seitsemän maissa illalla.
Jo alkusyksystä voi taas nähdä revontulia Napapiirin tuntumassa ja sen pohjoispuolella, niin kuin meille kävi. Syyskuussa revontulet olivat kovin heikkoja, mutta lokakuun lopussa nähtiin hienoja revontulia, jotka ulottuivat koko tumman taivaan leveydelle. Laivan kannella revontulien ihastelussa on ihan oma tunnelmansa, valoshow on suoraan siinä silmien edessä, eikä edessä ole metsää, kerrostaloja tai valoja pilaamassa näkymää.
Pikapysähdyksiä satamissa
Matkan varrella on 34 satamaa, mutta vain tiettyihin pääsee käymään ja silloinkin pikaisesti. Hurtigruten on nimittäin edelleen myös rahtilaiva ja tärkeä kulkuneuvo norjalaisille, voisi sanoa bussin vastine, jolla paikalliset kulkevat kätevästi kaupungista toiseen. Matkailijan kannalta taas koko ajan vaihtuva luonto on tärkein nähtävyys.
Satamista omia suosikkejani ovat Lofoottien pääkaupunki Svolvaer ja entinen Norjan pääkaupunki Trondheim. Kumpikin paikka on melko samanlainen sekä keväällä että alkusyksyllä. Lofooteilla lumen alta paljastuva luonto on melko karua keväällä, syksyllä maisema on pikkuisen vihreämpi, mutta pimeys laskeutuu aiemmin. Trondheimin kaupungin tunnelma välittyy kävijälle vuodenajasta riippumatta.
Maailman pohjoisimmassa kaupungissa, Hammerfestissäkin on oma viehätyksensä, siellä voi esimerkiksi kävellä kaupunkia suojaavan kukkulan päälle ihailemaan arktisia maisemia. Hammerfestin hauska nähtävyys on Isbjörnklubben, jossa pääsee katsomaan jääkarhua silmästä silmään. On se valtava otus!
Luonto pääosassa
Norjan maisemat ihmetyttävät joka kerta. Luonto on suurta ja mahtavaa, siinä tuntee itsensä kovin pieneksi. Meren ja vuorten tuijottamiseen ei vain voi kyllästyä. Pienet, punaiset mökit tuovat maisemaan perspektiiviä, vasta silloin ymmärtää täysin luonnon valtavat mittasuhteet.
Minun suosikkipäiväni risteilyllä on Lofoottien päivä, jolloin nähdään myös upea Raftsundet, Trollfjorden ja Lofoottien teräväkärkiset vuoret. Seuraavakin päivä sisältää luonnon ihmeitä: Seitsemän siskon vuoriryhmä ja Torghatten-niminen vuori saavat laivan kannen täyttymään luonnon ystävistä.
Retkillä näet maisemat ihan eri kulmasta
Retkiäkin voi tehdä, jolloin saa uudenlaisen näkökulman paikkoihin. Laivan ikkunasta katsottuna kaikki on aika kaukana, bussista näkee paremmin millaista maaseutu on punaisine ja valkoisine taloineen, lehmine ja lampaineen ja tietysti vuonoineen ja vuorineen. Käytännössä retkelle lähdetään yhdestä satamasta ja tullaan kyytiin seuraavasta. Sama matka minkä laiva tekee merellä, tehdäänkin nyt bussin kyydissä.
Lofoottien bussikierroksella käydään mm. Henningsvaerin kylässä, jossa keväällä pääsee katsomaan telineillä kuivuvia turskia. Siinä ollaan norjalaisuuden ytimessä! Pienen kylän värikkäissä taloissa asuu nykyään kalastajien lisäksi taiteilijoita, valo on kuulemma täällä otollinen.
Merikotkasafarilla siirrytään pienempään veneeseen, josta kotkat ovat paremmin nähtävissä. Tällä retkellä näitä upeita lintuja pääsee katsomaan melkeinpä silmästä silmään. Tämä retki on lintubongareiden unelma, mutta kiinnostaa ihan tavistakin.
Kuuluisa Atlantic Road eli Atlantin väylä on kahdeksan kilometrin mittainen tie, joka on rakennettu 1989 kulkemaan saarelta toiselle, joten siltoja on peräti kahdeksan. Samalla retkellä näimme myös tyypillisen norjalaisen stavkyrkan eli 700 vuotta vanhan puukirkon.
Minun suosikkini on kevät
Minulle kevät tällä laivamatkalla on ollut vielä suurempi elämys kuin syksy. Ihmeellisintä siinä on se, että laiva kulkee viikossa talvesta kevääseen, pääset näkemään vuodenajan vaihtumisen nopeutettuna. Olen muutenkin enemmän valon kuin pimeyden ystävä, vaikka olihan tietysti upeaa päästä näkemään revontulet ja tähtitaivas laivan kannelta katsottuna.
Hurtigruteniin voi tietysti hurahtaa pahemman kerran ja tiedän, että suurimmat fanit palaavat sinne uudestaan ja uudestaan. Minä, auringon ja Välimeren tyttö, olen niin onnekas, että teen näitä risteilyjä työkseni ja olen ihastunut näihin karuihin pohjoisen maisemiin. Yhtään ei haittaa, että bikinien ja aurinkohatun sijaan päällä on toppatakki ja pipo. Vaikka tuuli kannella tuivertaa kylmästi, nämä maisemat palkitsevat kerta toisensa jälkeen. Kyllä täällä tarkenee!
18 kommenttia
Kthetraveller
Oi, tuo Hurtigruten on kutkutellut minua todella paljon. Maisemat on nättejä ja tiedän, että tykkäisin varmasti. Mutta… Kyllähän minä tämmöinen risteilijätyttönen olen, eli en tiedä, tykkäisinko vedellä ns. vesibussimatkoja vesillä ja kuinka kauan. Hurtigrutenin tuleva alus Roald Amundsen olisi semmoinen minua miellyttävä, mutta taitaapi sekin mennä muualle kuin Norjan vuonoille seilaamaan. Decisions, decisions… :/
Anna K.
Kiitos kommentista, tulitkin mieleen tätä kirjoittaessa, sillä kyllä sun PITÄISI käydä tuo katsomassa! 🙂
Vertasin bussiin, koska halusin sillä kuvata miten tärkeä kulkuneuvo se norjalaisille on ja miten helposti sillä pääsee paikasta toiseen.
Suurimpiin laivoihin mahtuu 1000 matkustajaa, toki vähän verrattuna noihin millä sinä käyt, mutta ei se ihan bussin kokoinen ole! Uudet ja uusitut laivat on skandinaavisen modernisti sisustettu, joku moittii niitä IKEA-tyylisiksi, en itse kokenut niitä niin. Ruoka on todella hyvää, terveellistä ja laadukasta. Tässä jutussa on ruokahehkutuksen lisäksi kuvia Polarlysen-laivan sisustuksesta: https://www.rantapallo.fi/kaukaahaettua/2016/05/03/millainen-on-sinun-unelmiesi-aamiainen/
Kesällä kannattaa valita kuulemma reitti etelästä pohjoiseen, niin näkee Geiranger-vuonon, syksyllä pohjoisesta etelään, jolla mä olen vain ollut. Tai tottakai voi olla koko matkan edestakaisin jos aikaa ja rahaa riittää. Yhteen suuntaan mennessä kun yöllä missaa osan satamista ja maisemista.
Kristallien loistetta ja showmeininkiä ei tällä reitillä tarvita, sillä luonto on päätähti. Suosittelen! 🙂
Lauri Pietikäinen
Kiitos erinomaisesta postauksesta. Oikein tuli hyvä mieli. Itse asun Pohjois-Norjassa ja rannikkolaivareitti on minulle kaikkein rakkain tapa matkustaa. Ollut jo 17 vuotta. Aina on oltava sen verran aikaa siirtymisiin, että voin valita rauhan. Ja vaikka olen vuoden ympäri töissä merellä kalastamassa tai valaitten parissa niin silti kaipaan juuri hurtigruten maailmaan. Sen kiireettömään tunnelmaan .
Ylihuomenna olisi taas mentävä yölaivalla Tromssaan ja ennen joulua aion ottaa pikkujouluristeilun Tromssan saaren ympäri.
Anna K.
Kiitos ihanasta kommentista! 🙂 Onpa kiva kuulla, että se toi hyvän mielen.
Kiteytit hyvin sen, mikä juuri Hurtigrutenilla on oleellista: kiireettömyys. Sitä minäkin arvostan, samoin mun asiakkaat. Pohjoisen kylille laivareitti on todella tärkeä, olisiko kaikkia kyliä enää olemassakaan ilman sitä.
Mukavaa matkaa Tromssaan, se vaikutti tosi vilkkaalta kaupungilta.
Pirkko / Meriharakka
Ovela otsikointi tuo kevät tai syksy, kun aloin heti miettiä, että kesähän se on! Mutta ilmeisesti keväällä ja syksylläkin on puolensa. Tuo Henningsvaer oli suosikkimme toissakesän viikon Lofoottien kierroksella.
Nordkappissa kävimme aikoinaan autolla – mutta Hurtigruten on vielä kokematta. Ehkä sekin vielä joskus houkuttelee.
Anna K.
Otsikkoon on ihan käytännön syy: en ole ollut siellä koskaan kesällä. Toisaalta syyskuun alku on vielä hyvinkin kesäistä maisemien kannalta, kaikkialla on vielä ihan vihreää, valoa ei vain ole niin paljon kuin kesällä.
Lofooteista tykkää tosi moni, minäkin!
Terhi/ Fammo matkalla
Ehdottomasti syksy! Tämän sanon ainoastaan siksi etten ole ollut Hurtigrutenilla keväällä. En osaa nimetä mitään erikoista suosikkiani matkalla koska maisemat olivat hienot koko matkan. Trollfjorden oli ilman muuta elämys ja Lofooteilla oli tosi kaunista. Revontulia emme nähneet. Nuo kuvassa olevat näyttävät upeilta.
Anna K.
Tällä matkalla saa nauttia upeista maisemista koko reitin pituudelta. Trollfjordeniin pääsy oli myös mulle hieno kokemus, varsinkin, kun kahdella aiemmalla kerralla sinne ei päästy turvallisuussyistä, silloin laiva kävi vain kurkkaamassa maisemia siitä vuonon suulta.
Ne Tammelat
Olipa mukavaa lukea tästä risteilystä! Toinen meistä on joskus matkustanut jonkun etapin tällä reitillä ja yhdessä katsottiin telkkarista hurjan pitkä dokumentti, kun laiva seilasi satamasta toiseen. Ihanat norjalaiset olivat kehitelleet hauskaa ohjelmaa satamiin ja sympaattinen fiilis välittyi myös ruudun toiselle puolelle.
Anna K.
Kiva kuulla! Mä tiedänkin tuo tv-ohjelman, vaikka en oo sitä nähnyt. Norjalaisten mainio idea tuo ”slow-tv”, joka keräsi tosi paljon katsojia. Muistaakseni se oli myös maailman pisin live-telkkuohjelma. Tosi mukavia kyllä nuo norjalaiset, laivallakin on omanlaisensa symppistunnelma, pokkuroinnista ei oo tietoakaan!
Paula - Viinilaakson viemää
Mielenkiintoinen risteily. Kiva kuulla tällaisestakin vaihtoehdosta sillä ensi kesälle on Norjaa suunnitelmissa. Näyttääpä upeille nuo maisemat. Millainen merenkäynti oli? Tarviiko pelätä merisairautta?
Anna K.
Hurtigruten on siitäkin mainio juttu, että tällä voi mennä vain tietyn pätkän esim. automatkan ohessa. Auto laivaan vaan! Näin monet norjalaiset tekevät itse. Merenkäynti ihan pohjoisessa on kovempaa, Jäämerellä tuuli nyt syksyllä niin, että laiva keinui paljon. Keväällä ei ole ollut noin kovaa tuulta. Muuten reitti on suurimman osan matkaa hyvin suojaisa, siitä pitää huolen Norjan rannikon lukuisat saaret.
Kaisa
Kuinka kauan reitti kestää siis kokonaisuudessaan? Jonkun pätkän yhdistäminen automatkaan voisi olla toimiva ratkaisu. Pitääkö liput kuitenkin ostaa ajoissa etukäteen?
Anna K.
Anteeksi, en ole huomannut kysymystä muuttokiireessä. 🙂
Koko reitti Bergen-Kirkkoniemi-Bergen kestää 11 pv ja puolikas Kirkkoniemi-Bergen jota itse oon tehnyt kestää 6 päivää. Kesällä on hyvä ostaa liput etukäteen mutta sesongin ulkopuolella voi kokeilla onneaan, auton kanssa järkevintä varata paikka aina.
Travelloverin Annika
Olen haaveillut Hurtigrutenista. Arvaa, mitä näiden kuvien katsominen teki haaveille. No niin, että ensi syksynä sitten. Haluan nähdä revontulet ja lumihuiput!
Anna K.
Se haave kannattaa kyllä toteuttaa! On todella näkemisen arvoinen reitti. Ihan mahtavaa, jos haaveet sai lisäpontta kuvista! Lumihuiput on muuten paremmat keväällä ja huhtikuussa voi nähdä myös revontulia. Nyt lokakuussa lumihuippuja ei vielä ollut kovinkaan paljon, kaikki tämän jutun lumikuvat on oikeastaan kevätmatkoilta, paitsi Trollfjordenin kuva, joka on syyskuulta.
Katariina
Mä olen mennyt Hurtigrutenia vain pienen pätkän Trondheimistä etelään, ja pidempi reissu jäi kyllä kutkuttelemaan. Itse asiassa jossain kohtaa mietin, että minkäköhänlainen olisi Hurtigruten-reissu talvella, kun silloin hinnat olisivat kaikkein maltillisimmat. Mutta sitten luin monesta paikasta kauhukertomuksia talvimyrskyistä, enkä taida sen takia kyllä talviselle Hurtigruten-risteilylle uskaltaa. Syksyaika kuulostaa sen sijaa loistavalta vaihtoehdolta.
Anna K.
Talvella myrskyjen lisäksi on pimeää, eikä maisemia nää, en itse valitsisi sitä ajankohtaa. Mun serkku varasi juuri Hurtigrutenin mun juttujen innoittamana ja lähtö on huhtikuun alussa, se on edullista aikaa.