Korsika on rantalomailijan paratiisi

Kesäkuisella Ranskan matkallani pääsin Korsikalle! Matkan varsinainen tarkoitus oli kyläillä kummityttöni luona Ranskan rivieralla, Antibesissä, mutta keksimme että voimme samalla käydä muuallakin. Niin kummankin haave Korsikasta toteutui. Ja samalla jäi kaipuu päästä uudelleen. 

Heti suunnitteluvaiheessa kävi selväksi, että Korsika on niin suuri saari, ettei sitä vajaassa viikossa pysty näkemään mitenkään. Eteläosan Bonifacio kiinnosti kovasti ja suunnittelin reittiä sinne, mutta neljän tunnin bussimatka ei kuuden tunnin laivamatkan jälkeisenä päivänä houkutellut. Päätimme jäädä suosiolla saaren pohjoisosaan, jolloin saisimme olla samassa paikassa useampia öitä ja tehdä sieltä tarvittaessa päiväretkiä.

Korsikalla on neljä satamaa, Bastia, Ajaccio, L’Ile Rousse ja Porto Vecchio, joihin saapuu laivoja sekä Ranskan että Italian satamista. Saarelle pääsee kolmen eri laivayhtiön laivalla, mutta vain Corsica Ferries lähtee Nizzasta, joka oli meitä lähin satama. Laivamatka Nizzasta Bastiaan kesti kuusi tuntia. Tänä kesänä (2021) Korsikalle tarvittiin todistus negatiivisesta koronatestistä, joka tarkastettiin ennen laivaan nousua. Laiva-aikataulut osuivat harmillisesti niin, että saavuimme Korsikalle illalla ja lähdimme sieltä aikaisin aamulla.

Ensimmäisenä iltana näimme Bastiasta vain vilauksen yllättävän korkeita vanhoja taloja ja valtavan keskusaukion ravintoloineen. Seuraavana aamuna haimme leipomosta täytetyt patongit ja istuimme penkille vanhan sataman kupeeseen. Viereisellä penkillä istui pappoja, värikkäät talot loistivat aamun valossa, aurinko paistoi, tunnelma oli mitä parhain. Kiertelimme Bastian vanhimmassa osassa ja linnoituksen muurien suojaamalla alueella. Citadelle ei ollut pelkkä linnoitus tai museo vaan oikea kaupunginosa kirkkoineen ja ravintoloineen. Minusta se oli Bastian mielenkiintoisin alue.

Junamatka halki vehreiden maisemien

Ihmeellistä kyllä, Korsikalla kulkee juna Bastiasta Ajaccioon, sekä pohjoisrannikon kyliin ja rannoille. Hyppäsimme modernin junan kyytiin ja nautimme suurista ikkunoista avautuvista maisemista: jokia, niittyjä, laaksoja, vihreitä kukkuloita, oliivipuita ja kaukana vuorilla lunta! Jäimme pois Corten pikkukaupungissa, sillä halusimme nähdä saaren vuoristoista keskiosaa myös.

Corte oli ihan kiva, mutta ehkä meillä oli sen suhteen liian suuret odotukset, sillä se ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin luulimme. Olin itse kuvitellut Corten olevan enemmän kylämäinen, mutta se olikin kaupunki kerrostaloineen ja seinätöhryineen. Ylhäällä kukkulalla sijaitseva keskusta oli kauneinta osaa ja siellä oli kiva kuljeskella illalla ja pysähtyä lasilliselle. Keskustan yläpuolella olevalta näköalapaikalta oli komeat maisemat alas kaupunkiin ja ympäröiville vuorille. Suoraan edessä kohosi jykevä linnoitus, joka oli suljettu peruskorjauksen vuoksi. Cortessa hienointa oli sitä ympäröivät vuoret ja vihreät havumetsät, jotka toivat mieleen satumaiseman.

L’ile Rousse – rannat kuin Aasian paratiisisaarilla

Ile Rousseen ihastuimme välittömästi. Cortesta saapuva juna ajoi rannan ohi ja näimme kimmeltävän meren junan ikkunasta. Kutkuttava jännitys valtasi mielen. Rantakaupungin kujilla lomafiilis korostui, hellemekot, hatut, laukut ja korut roikkuivat esillä, ihmisiä istui terasseilla syömässä, pikkutorilla kävi kuhina. Kun näin pyöreät pöydät plataanipuiden varjossa, tiesin heti että tuohon ravintolaan on päästävä. Se oli minusta niin viehättävä ja periranskalainen, vaikka korsikalaisten mielestä Korsika ei ole Ranskaa ollenkaan, vaikka kuuluukin siihen virallisesti.

Ile Roussen varsinainen vetonaula oli vaalea hiekkaranta, joka oli kuin jostain Aasian pikkusaarelta. Meri loisti uskomattoman kirkkaana, hiekka oli hienoa ja tarttui joka paikkaan. Mutta eikö osa rantaloman viehätystä olekin siinä, että pesee hiekkoja pois suihkussa? Kun viimeisenä päivänä oli pilvistä, meren väri muuttui täysin. Se oli yhtä harmaata kuin taivas eikä ollenkaan niin houkuttelevaa kuin ensimmäisenä päivänä.

Kolme päivää kului kuin siivillä Ile Roussen rannoilla. Hidas aamiainen, rannalle relaamaan, jäätelöä, päiväretki junalla Calviin (ei kummoinen), vähän shoppailua ja illalla ravintolaan syömään. Korsikan hintataso oli melko korkea, alle 15 euron ei oikeastaan saanut juuri mitään, kun esim. Kreikassa alle kolmen euron pitagyros on mitä mainioin hellepäivän pikalounas. Ravintolat olivat kuitenkin todella hyviä ja siihen nähden ruoka oli ihan ok-hintaista. Koko matkan ihanin hetki oli illallinen ravintolassa, jonka pöydät olivat rantahiekalla. Illan vaaleanpunainen valo heijastui veteen, kynttilät syttyivät hieman myöhemmin, ilta oli lämmin ja kaunis. Nauroimme että tämä oli melkeinpä romanttinen kokemus, vaikka seurana olikin kummityttöni.

Kun on ollut pääsääntöisesti kotona melkeinpä vuoden näkemättä juurikaan ystäviä, käymättä leffassa, ravintolassa syömässä, tai edes ostoksilla, tuntui aivan ihmeelliseltä olla Korsikalla. Siellä lomatunnelma oli aivan erilainen kuin Ranskan rivieran puolella, paljon rennompi ja tunnelmallisempi. Varsinkin Ile Roussen illat jäivät mieleen, aivan huikean kaunista! Puoliksi norjalainen kummityttöni oppikin kaksi uutta suomalaista sanaa: huikea ja härski. Mistä se jälkimmäinen sitten tuli, jääköön arvoitukseksi.

Lue myös edellinen juttuni:
Ranskaan pääsee taas! Testit, paperit ja fiilikset kesältä 2021