Oliko Kos rakkautta ensisilmäyksellä niin kuin otsikkokuva antaa ymmärtää? Kos on rauhoittunut villeistä 90-luvun bilevuosistaan. Nyt se on polkupyöräilijöiden, perheiden ja nuorten parien saari. Joillekin Kos tarjoaa kaikkea sitä mitä turisti voi lomallaan kaivata. Vaan löysinkö minä sen kreikkalaistunnelman, jota matkoiltani haen?
Jokavuotinen Kreikan saarihyppelyni on jälleen alkanut! Tänäkin vuonna lensin Rodokselle, sillä siitä on tullut helppo ja tuttu paikka aloittaa saarikierros. Tunnen jo kaupunkia, tiedän mistä lentokenttäbussi lähtee ja mihin se ajaa, mistä satamasta lähtevät kantosiipialukset ja mistä isot matkustajalautat. Mutta suurin syy Rodoksen valintaan oli tietenkin lentohinnat. Viime vuoden tapaan nappasin taas Tjäreborgin äkkilähdön, 30 eurolla menopaluu Helsingistä Rodokselle. Ja aivan kuten viime vuonnakin, jätin paluun käyttämättä, sillä viikkohan ei minulle riitä!
Yleensä matkustan noin kahdeksan kilon repun kanssa, mutta tällä kertaa päätin laittaa ruumaan vedettävän lentolaukun, Tjäreborgilla kun käsimatkatavaran raja on vain 6 kg. Viime vuonna sinnittelin tuolla määrällä viisi viikkoa, mutta nyt halusin tietokoneen ja kunnon kameran mukaan ja hupsista, yht äkkiä tavaraa olikin 16 kg! Etukäteen lentolaukku arvelutti ja oikeassa olin, sitä on todella rasittavaa raahata epätasaisilla kaduilla paikasta toiseen!
Mitä papereita Kreikkaan vaaditaan?
Jokaisen Kreikkaan matkustavan pitää täyttää PLF-lomake, jossa ilmoitetaan henkilökohtaisten tietojen lisäksi mm. majoituksen osoite ja rokotustiedot. Kun itse olen saanut jo kaksi rokotusta, ei testeihin tarvinnut mennä, printtasin vain rokotustodistuksen mukaan. Nämä paperit katsottiin Helsingissä lähtöselvityksessä tarkkaan läpi.
Maahantulomuodollisuudet sujuivat Rodoksen lentoasemalla todella vikkelästi. PLF-lomake vilkaistiin, mutta ketään ei kiinnostanut rokotustodistukseni. Sen sijaan, kun jatkoin matkaani samana päivänä laivalla Kosille, nämä paperit ja passi katsottiin tarkkaan ennen laivaan nousua. Olin täyttänyt kaiken varalta myös laivamatkaa varten netissä lomakkeen, mutta se oli turha, sillä saman saariryhmän (esim. Dodekanesia) sisällä sitä ei tarvita.
Missä kaikki idylliset vanhat talot ovat?
Osasin odottaa, että Kos ei ole niitä kohteita, jotka saavat sydämen lyömään villisti. Kosin kaupunki ei ole mikään pieni ja herttainen kylä, vaan pikkukaupunki jossa asuu noin 20 000 ihmistä. Talot ovat suurimmaksi osaksi nykyaikaisia kerrostaloja, sillä maanjäristys tuhosi vuonna 1933 kaupungin lähes maan tasalle ja vain joitain rakennuksia jäi pystyyn. Siksi kaupungin rakennuskanta on erilaista kuin monella muulla saarella.
Viimeisin iso maanjäristys oli vuonna 2017, jolloin vanhoja rakennuksia tuhoutui lisää. Katukuvassa näkyi kummallisia puurakennelmia, joilla huteria taloja oli tuettu. Sataman vieressä olevasta Neratzian linnasta oli suljettu osa seinämiin tulleiden vaurioiden vuoksi.
Turistiesitteissä Kosia mainostetaan kuvalla perinteisestä kreikkalaiskujasta vaikka todellisuudessa siellä on hyvin vähän ”valkoisia kujia” jäljellä, minä löysin vain yhden pätkän. Kaupungissa oli kyllä kapeiden kujien alue, joka kantoi nimeä old town, mutta sielläkin rakennuskanta näytti olevan suurimmaksi osaksi 1960-luvulta, ei siis kovin vanha sekään.
Oman lisänsä katukuvaan tuovat italialaisten rakentamat lukuisat hallintorakennukset. Niistä moni on edelleen käytössä. Kos, kuten muutkin Dodekanesian saaret, kuului Italian alaisuuteen vuodesta 1912 alkaen, kunnes Kos liitettiin Kreikkaan 1948. Vaikka miehityksen aika oli vaikeaa, oli siitä saarelle hyötyäkin. Infrastruktuuri kehittyi huomattavasti, rakennuskanta uudistui ja arkeologisia kaivauksia tehtiin. Kosilla on edelleen tänä päivänä suuria arkeologisia alueita maan alla.
Arkeologisia aarteita joka nurkan takana
Hienoin asia Kosilla olivat lukuisat arkeologiset nähtävyydet, joihin törmäsi kävelyllä ympäri kaupunkia. Paikalliset kertoivat, että Kosilla on edelleen tänä päivänä arkeologisia kohteita maan alla, esim. amfiteatterin sijainti on tiedossa, mutta joko rahoitusta tai kiinnostusta sen esiin kaivamiseen ei ole, Kos kun on niin kaukana pääkaupungista. Roomalaisajan Odeon, antiikin agora ja läntinen alue, joka toimi antiikin aikana liikuntapaikkana, ovat aivan keskustan alueella ja lähellä toisiaan. Alueille oli ilmainen sisäänpääsy, mutta aikaisella aamukävelyllä portti oli vielä kiinni.
Asklepieon, Kosin suurin arkeologinen nähtävyys ja saaren ylpeys, sijaitsee 4 kilometrin päässä Kosin kaupungista. Hurautin sinne aamun ensimmäisellä bussilla puoli kymmeneltä. Aikaa alueen tutkailuun oli kaksi tuntia, mikä oli minulle sopiva aika.
Asklepieion toimi antiikin aikana jonkunlaisena parantavana temppelinä, aikansa sairaalana. Siellä oli parantavaa vettä, jotta käytettiin ihosairauksien parantamiseen. Alue on rakennettu kolmeen eri tasoon ja jokaisella tasolla on ollut temppeleitä. Ylimmällä tasolla, siellä mistä oli upea näkymä merelle, sijaitsi aikoinaan suurin ja hienoin temppeleistä, Asklepieionille pyhitetty.
Huomasin, että moni kävijä katsoi maisemaa kummallisen laitteen läpi. Uteliaana kysyin asiaa ja sain kokeilla ranskalaisturistien laitetta, jolla alueen näki antiikin ajan näkymänä, kaikki upeat temppelit paikoillaan. Olipa melkoinen vekotin!
Merirosvolaivoja, aurinkovarjoja ja massaturismia
Kosilta puuttui pienen kreikkalaiskaupungin rento tunnelma eikä sellaista saa keinotekoisesti luotua millään. Satamassa oli vieri vieressä retkilaivoja tyrkyttämässä palveluitaan ja merirosvoteemaisiakin oli useampi. Juttelin yhden retkiä kauppaavan kanssa ja hän kertoi, että merirosvolaivat myyvät hyvin Pirates of the Caribbean leffojen vuoksi. Lapselle tuollainen on varmasti hieno kokemus, mutta kyytiin näytti menevän kaiken ikäisiä turisteja.
Kaupunki oli täynnä 70-80-luvuilla rakennettuja rumia hotelleja, joista osa oli tyhjillään, osa oli muutettu asuinkäyttöön. Yövyin itsekin tällaisessa halpismajoituksessa, kyllä siinä nyt kolme yötä nukkui. Näkymä minikokoiselta parvekkeeltani oli suorastaan koominen, vastapäisen entisen hotellin parvekkeilla kuivattiin pyykkejä ja tyhjä uima-allas oli niin karu, että koko näkymä muistutti omituista leffakulissia. Mutta ei Kos olisi minua sytyttänyt, vaikka olisin ollut miten hienossa hotellissa tahansa. Se oli massaturismikohde, enkä viihdy sellaisissa.
Tunsin itseni ulkopuoliseksi ja vähän kummajaiseksikin Kosin turistikaduilla, joilla kaikki muut olivat ystävien, perheiden tai puolison kanssa matkalla. Pienillä saarilla tunnen itseni seikkailijaksi, joka tutkii innoissaan paikkoja, Kosilla tuota tunnetta ei tullut.
En voi sanoa, etteikö Kos ole aitoa Kreikkaa. Tietenkin se on! Tapasin Kosilla entisen matkanjohtajakollegani Annan perheineen. Hän kertoi että Kos on valittu useampana vuonna Kreikan parhaaksi paikaksi elää. Siellä on riittävästi palveluita, kunnollinen terveydenhoito, hyvät liikuntamahdollisuudet, pitkä pyörätieverkosto, koulutusta ammatilliseen tasoon asti ja tilaa elää ja hengittää, mikä suurkaupungeissa ei ole itsestäänselvyys.
Kos ei ole kuitenkaan sitä Kreikkaa mitä minä etsin. Keskustan ranta ei ollut kummoinen, enkä syttynyt myöskään Tigakista, jossa oli kyllä pitkä, vaaleahiekkainen ranta, mutta joka oli alueena täysin hengetön turistirysä. Pikkukylistä sitä voisi löytyä, mutta en halua lähteä joka päivä bussilla etsimään idyllisyyttä. Siksi kaksi päivää Kosilla riitti minulle ja hyppäsin Dodekanesin Seawaysin katamaraaniin, joka vei minut Kalymnokselle. Kosilta tulen muistamaan lämmöllä kaikki antiikin nähtävyydet ja kissan joka juoksi naukuen perääni, kun olin silittänyt sitä.
Vastaa