Puiden varjostama kapea hiekkatie vie kylästä peltomaisemien halki kohti saaren jylhintä maisemaa. Vanhat graniitista rakennetut kivitalot kukkivine pihoineen reunustavat tietä, vastaan tulee hevoskärryjä ja vanhoja traktoreita. Kissa loikoilee pihalla auringon läikässä ja juoksee kisuttaessa silitettäväksi. Kaikkialla on vehreän vihreää, kaikissa mahdollisissa sävyissä.
Tätä kaikkea on Sark.
Hevoskärryjen ja polkupyörien saari
Sark, yksi Kanaalisaarista, sijaitsee Englannin kanaalissa, lähempänä Ranskan rannikkoa, kuin Englannin. Se on niin viehättävä paikka, että on vaikea uskoa tuollaisen paikan olevan olemassa hektisessä nykymaailmassa.
Sarkilla ei ole ollenkaan autoja, ei katuvaloja, (no eipä oikeastaan katujakaan) ei asvalttia, ei liikennemerkkejä. Siellä liikutaan joko kävellen, pyörällä, hevoskärryillä tai traktorilla.
Tällaiselle maalla kasvaneelle tytölle se on kuin kurkistus menneeseen, jolloin keskellä tietä saattoi turvallisesti ajaa pyörällä. Sark oon niin suloinen, että sen teillä kulkiessa ei voi olla laulamatta.
Millaista Sarkilla on asua?
Sarkilla asuu vain 600 ihmistä ja määrä on vähenemään päin. Saarella on kallista asua, sähkö maksaa viisinkertaisesti Englantiin verrattuna, talot ovat kalliita ja työt ovat vähentyneet, kun hotelleja ja ravintoloita on suljettu.
Saarella on yksi lääkäri, jonka traktorin edessä on kyltti ”Doctor”. Tällä kulkupelillä tohtori köröttelee kotikäynnille. Ambulanssin virkaa toimittaa traktori, jonka perässä olevassa vaunussa voi olla pitkällään.
Paloautonakin on traktori, punainen vesisäiliö perässään, kuinkas muuten.
Koska saarella on hyvin vähän häiriötä, poliisin virka on yksi leppoisimmista ammateista saarella. Sen vuoksi uusi poliisi valitaan kahden vuoden välein paikallisten keskuudesta. Koulutusta ei juurikaan tarvitse olla, paperihommiin käydään jonkunlainen kurssi.
Matkailijalle rauhaa ja menneen ajan maisemia
Kävijälle Sark tarjoaa ennen kaikkea kauniita maisemia ja luonnon rauhaa. Saaren unohtumattomimmat maisemat ovat kohdassa, jossa pieni Sark ja suuri Sark yhtyvät toisiinsa. Siellä kapoinen tie johtaa saarelta toiselle ja kummallakin puolella siltaa on sadan metrin pudotus alas rantaan.
Näkymä merelle on niin hieno, että se saa yksinkertaisesti suun loksahtamaan auki. Vai mitä mieltä itse olette?
Sark on paikka, jossa ehdottomasti kannattaa käydä, jos etsii rauhaa ja hiljaisuutta, kurkistusta menneeseen. Ajatelkaa nyt, miten kummallinen ja herttainen se on, ambulanssina traktori ja poliisina joku kyläläisistä. Ihan kuin jostain entisaikojen tarinasta, eikö?
Mutta ettei paikasta jää liian siirappinen kuva, täytynee mainita pieni yksityiskohta paikallisista. Saarelaiset ovat kyllä ihan mukavia, mutta jotenkin tulee mieleen etteivät he käy ihan täysillä. Jotain outoa heissä on. He ovat jotenkin aika karun näköisiä ja totta puhuen kuin samasta puusta veistettyjä. Kun asiaa miettii yhtään pidemmälle tajuaa, että taitavat olla aika sisäsiittoista porukkaa ja sukulaisia keskenään kaikki kuusisataa. 😀
Vastaa