St-Paul-de-Vence kuuluu niihin kohteisiin, joista olen joskus muinoin nähnyt kuvan ja päättänyt, että tuonne vielä joskus haluan mennä. Se näytti niin houkuttelevalta: kukkulan päälle rakennettu kylä, kuin kruununa muutenkin upeassa maisemassa. Eikä kylä pettänyt minua: se oli ihan yhtä kaunis kuin kuvissakin. Turha kuitenkaan luulla, että St-Paul-de-Vencessä saisi käyskennellä kaikessa rauhassa melkein yksikseen kapeiden kujien labyrintissä. Kaikkea muuta. Millasta mahtaa olla kuumimpaan turistiaikaan, kun jo toukokuussa turistiryhmiä sai väistellä kapealla pääkadulla. Kadulla oli niin vieri vieressä taidegallerioita, että se latisti ainakin minun fiiliksiä: onko tästä kauniista kylästä tehty pelkkä turistirysä? Onneksi pienemmillä kujilla tunnelma oli toinen. Ruusuja, jykeviä kiviseiniä, hennon värisiä ikkunaluukkuja (niin hienostuneita!) köynnöksiä, kiiltäviksi kuluneita vanhoja portaita. Joka…