Saarenmaa on siintänyt haaveissani vuosikaudet romanttisena kohteena, jonne mennään kesäyössä pellavapäänä tanssimaan valkoisten koivujen katveeseen. Myönnän olevani niin vanhanaikainen, että olen hyräillyt Saarenmaan valssia viime aikoina tuon tuostakin, koska siinä on niin viehättävän nostalginen tunnelma. Vaan miten lopulta kävi? Olivatko nurmet niin ainutlaatuisia, että kauniimpaa muuall’ ei löytyä saata? Lunastiko Saarenmaa paikkansa idyllisenä maalaiskohteena? Matkamme alkoi hulppeasti Megastarin business-luokassa, jonne olin saanut lahjaksi pari lippua. (Kyseessä ei ole blogiyhteistyö, vaan muuta kautta saatu mukava yllätys.) Korviini on joskus kantautunut huhuja, että Tallinkilla asiakaspalvelu ei olisi aina ihan priimaa. Täytyy sanoa, että en huomannut palvelussa moitteen sijaa. En kaipaa amerikkalaistyylistä makeilua tekohymyn kera, vaan asiallinen ystävällisyys on enemmän makuuni. Ruokaa koskevat haukut tuntuivat…