Toiset haaveilevat viiden tähden loistohotelleista, toiset kodikkaista majapaikoista keskellä paikalliselämää. Itse en kaipaa loistohotelleja, sillä tähdet eivät kerro paikan tunnelmasta mitään. Tunnelma syntyy ystävällisestä palvelusta, ympäristön tuoksuista, eteen avautuvasta kauniista maisemasta. Tätä kaikkea minä matkoiltani etsin.
Minun mieleiseni majoitus, oli se sitten hotellihuone tai asunto, on ennen kaikkea kodikas ja viihtyisä. Moni etsii luksusta ja pakoa arjesta, minä taas kaipaan keskelle arkea, kyseisen paikkakunnan arkea. Onko ihanampaa kuin istua aamiaisella parvekkeella ja tähyillä katujen elämää, paikallisia toriostoksineen, leikkiviä lapsia, kissoja ruokkivia mummoja tai saapuvia laivoja. Kaikkea tätä olen tehnyt ja se on saanut minut hyvin onnelliseksi. Kodikkaassa majoituksessa tulee tunne, että asuisi kaupungissa, eikä olisi vain turisti muutaman päivän visiitillä.
Muutama vuosi sitten majoituimme Nizzassa Airbnb-asunnossa, jossa oli kattoterassi. Sieltä oli niin ihana tuijotella maisemia, että söimme siellä niin noutopizzaa kuin itse kokattuja, helppoja pastaruokia, vaikka yleensä haluan matkoilla syödä joka ilta ravintoloissa. Kattoterassi veti maagisesti puoleensa.
Aina kun kuulen pääskysten kimeää sirkutusta, mieleeni tulee Kroatian Rovinjissa ollut kodikas asunto, jonka ikkunan edestä pääskyset illan hämärtyessä liisivät. Se näky, äänet ja tuoksut ovat jääneet mieleeni sekä hämyisä tunnelma kun ilta laskeutui kaupungin ylle.
Kuubassa olen yöpynyt casa particular -paikoissa, joita pyörittävät yksityiset pienyrittäjät. Näissä paikoissa olen saanut matkan parasta ruokaa, usein mukavaa juttuseuraa ja keinutuolin, missä keinutella päivän päätteeksi.
Kreikassa taas, Skopeloksen saarella, majapaikan huone oli pieni ja vaatimaton, mutta ikkunasta avautui näkymä kohti valkoista kylää, jota oli ihana katsella niin aamun valjetessa kuin illalla valojen syttyessä. Vanha talo narahtelevine lattioineen oli täynnä tunnelmaa ja tarinoita.
Thaimaasta kaipaan rantamökkejä, joissa sai nukahtaa aaltojen kohinaan ja aamulla ensimmäisenä kipaista aamu-uinnille. Luksus ei ollut mökin sisällä, vaan sen ulkopuolella. Luonto oli niin lähellä, että mökki oli kuin osa sitä.
Majoitus tapahtumien keskipisteessä
Sijainti on ehkä kodikkuuttakin tärkeämpää ja kun ne kulkevat käsi kädessä, on majoitus napakymppi. Haluan olla lähellä merta, ruokakauppaa, ravintoloita, kaikkea sitä mitä tarvitsen. Haluan astua kodikkaan majapaikkani ovesta ulos suoraan tapahtumien keskipisteeseen. En tarvitse uima-allasta, en hotellin ravintolaa, en edes ilmastointia. Jos joku näistä on, se on plussaa. Minulle riittää hyvin mukava sänky, kunnon tyyny, pieni laskutila ja vaatekaappi, sekä ihan tavallinen suihku eikä mikään ultramoderni putki, josta voi saada anaalihuuhtelun ennen kuin huomaakaan. (Tällainenkin viiden tähden hotellin ihme on nähty.)
Olen huomannut, että minulla on hyvä vainu majoitusten suhteen. Otan paikasta etukäteen selvää, luen arvosteluja ja mietin varsinkin onko muiden negatiivisiksi listaamilla asioilla minulle merkitystä. Lomakohteen keskustassa oleva paikka voi olla meluisa heinä-elokuun ruuhkaisina viikkoina, muttei syys-lokakuussa, ilmastoinnin puute ketuttaa keskikesällä, muttei syksyllä. Tärkeintä on tietää mitä itse haluaa ja mitä ilman ei halua olla. Sillä pääsee jo pitkälle.
Ei kiitos mauttomalle all inclusive -ruualle ja ylisuurille kylpytakeille
Tiedän myös mitä en halua. Entinen työni matkanjohtajana vei minut neljän tai viiden tähden hotelleihin ja all inclusive -risteilyille, sekä legendaariseen, parhaat päivänsä nähneeseen Havannan Hilton hotelliin, jonka hissiä joutui odottamaan suunnilleen yhtä kauan kuin ratikkaa Helsingissä. Ihanaa, että olen päässyt kokemaan kaiken tuon, mutta omilla matkoillani en kaipaa mitään tällaista.
En halua all inc. majoitusten keskinkertaista, mautonta ruokaa, en päivittäistä lakanoiden vaihtoa, en rumia rakennuksia, en ihmismassoja, enkä varsinkaan aivot narikkaan mentaliteettia, mihin kovin usein näissä paikoissa törmäsi. Risteilyillä näin usein kuinka buffetruokaa kannettiin valtavat määrät pöytiin ja jätettiin syömättä. Kuin ehdoin tahdoin oltaisi syöty koko rahalla ja enemmänkin. Tuhlataan kun voidaan, kun onhan tästä maksettu.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä kuvia somessa, joissa joku loikoilee autuaana hotellin kylpytakissa, hotellin tohvelit jalassa. Mikä siinä on niin hienoa? Miksi joku ylipäätään haluaa kuluttaa aikaansa niin? Onko ajatuksena näyttää että näin rentoudutaan tyylillä? Voin pötkötellä kylpytakissa ihan kotosallakin, enkä kerta kaikkiaan tajua mikä tässä touhussa on jujuna. Voisko joku kylpytakkeilija valaista, kiitos!
Ja eikö kukaan muu huku niihin ”yksi koko sopii kaikille” -kylpytakkeihin, jotka sopivat oikeasti vain XL-kokoisille? Minulla ne laahaavat maata, hihansuut roikkuvat 20 cm käden alapuolella ja koko kolttu on niin painava, että sen alle tuntuu luhistuvan. Sama juttu kylpypyyhkeissä. Usein ne ovat niin valtavia, että niihin kuivaisi vaikka hevosen ja kun kietoo tällaisen päähän turbaaniksi, vaarana on vähintään niskan nyrjähdys. Hotellin ajatuksena on varmaan tarjota laadukkaita tuotteita ja rentouttavia elämyksiä asiakkailleen, mutta entä jos asiakas on kokoa XS ja Pikku Myyn temperamentilla varustettu? Siitä kiukustumisesta on rentoutuminen kaukana!
Haaveissa vainko oot mun
Somen ihmeellisessä maailmassa olen törmännyt myös aivan huikeisiin paikkoihin, kuten puuhun rakennettuihin majoihin, intialaisiin jokilaivoihin, huikeisiin safaritelttoihin, marokkolaisiin palatseihin värikkäin kaakelein koristeltuine uima-allasalueineen ja bambumökkeihin, joiden ovelta voi lähes kastaa varpaat mereen. Johonkin tuollaiseen olisi ihana päästä! Mikä vain erikoinen majoituskohde kiehtoo minua, kunhan se jollain tavalla kuvastaa alueen rakennuskantaa ja kulttuuria tai sulautuu luontoon.
Jos nyt saisin hetkeksi siirtyä utopistiseen aikaan ilman koronaa ja aurinkoiseen kesäsäähän, olisi vaikeaa päättää minne menisin. Monta vahvaa ehdokasta tuli heti muistoistani mieleen: Andalusian eloisat kaupungit, Ranskan rivieran kaunis ja kulttuurintäyteinen kaistale meren ja vuorten välissä, Thaimaan valkoiset rannat turkoosin meren äärellä, Norjan majesteettiset vuonot ja vuoristot, Kreikan saariston sinivalkoiset talot bougainvillea-pensaan katveessa, Italian piazzat terrakotan värisine taloineen ja Kuuban rennon letkeät rytmit palmupuun alla. Mahdotonta valita. Haluan kaikkialle, haluan maailmalle!
Vastaa