Kymmenen vuotta sitten monikaan ei ollut vielä Kroatiassa käynyt ja minä hehkutin sen kirkkaita vesiä, vanhoja kivitaloja ja kaunista luontoa kaikille, jotka suostuivat kuuntelemaan. Moni menikin ja ihastui. Olen käynyt Kroatiassa seitsemän kertaa, joista viisi ensimmäistä matkaa tein peräkkäisinä vuosina. Joka kerta, kun kone nousi kohti kotimaata, katselin kaihoisana ikkunasta turkoosia merta ja ajattelin, että sinne oli päästävä uudestaan. Kroatia oli suuri rakkauteni, kunnes eräällä matkalla tuuli kääntyi. Muistan vieläkin elävästi sen, kun kymmenen vuotta sitten saavuimme Kroatiaan, perille Rovinjin kaupunkiin. Olin matkalla siskoni perheen kanssa, pojat olivat 11 ja 13, eli sopivasti teini-iän kynnyksellä ja valittivat kuumassa, Ljubljanasta lähteneestä bussissa, eikö tämä matka lopu koskaan. Viiden tunnin bussimatka oli kieltämättä…