-
Kanoja, rantaelämää ja kasvisruokaa ontuvan tarjoilijan ravintolassa
Toisen Halkin päiväni aloitin hedelmäaamupalalla terassillani. Terassilta näkyi meri ja lahdenpoukaman toisen puolen rinteessä paistattelevat, auringonvalon kultaamat talot. Suoraan etualalla oli kuitenkin tyhjä tontti, epämääräistä joutomaata, jolla kanat tepastelivat ja jota kissat käyttivät vessanaan. Tätä pikanttia yksityiskohtaa Booking.com ei maininnut sanallakaan, vaan myi tämänkin kämpän ”merinäköalalla”. Olisihan siinä voinut vaikka lukea ”näkymä eläintarhaan”. Kävin toisena päivänä rannalla. Sinne oli noin 20 minuutin kävelymatka. Reitti rannalle kulki karun maiseman halki. (Koska tämähän on Halki.) Tunnelma oli kuin Hitchcokin Linnut-elokuvasta, kun varikset lensivät kilpaa raakkuen ympärilläni ja kanat ja kukot yhtyivät kaoottiseen kuoroon. ”TURISTI TULOSSA!”Perillä odotti hiekkaranta, vaikka olin odottanut pikkukivirantaa, niin kuin Kreikassa usein on. Vesi oli kirkasta, mutta varpaiden uittaminen…
-
Halki poikki ja pinoon
Tulin eilen Halkin saarelle Dodekanesian Seawaysin katamaraanilla. Olipa nopea ja mukava kyyti! Olin katsellut laivojen aikatauluja jo Suomessa netistä, mutta lippua ostaessani aloin epäröimään. Netin kautta ostettaessa lipulle tuli kymmenen euron palvelumaksu. Kun itse lippu maksoi vain 16 euroa, tuntui kymppi aika kohtuuttomalle lisälle. Lisäksi lippu olisi kuitenkin pitänyt hakea lipputoimistosta varaustunnuksella. Miksei siis samantien ostaisi lippua vasta paikanpäältä? Googlailin saarihyppelykokemuksia ja tulin siihen tulokseen, että lokakuussa ei tarvitse ostaa lippuja etukäteen, tilaa laivoilla on. Se oli oikea ratkaisu. Lipun sai sataman lipputiskiltä (ostin sen edellisenä päivänä) tai lipun olisi saanut ilman kuluja myös matkatoimistosta. Katamaraanissa oli matkustajia kourallinen. Kansipaikkojakin oli muutama, mutta ne olivat kaikki varattuja. Vaikka takakansi olikin…
-
Rodoksen ensitunnelmia
No, onko Rodos ihana vai kamala? Ei kumpaakaan. Päivän aikana olen nähnyt upeita historiallisia rakennuksia ja rumia hotelleja, sinisenä hohtavan meren ja aurinkotuolien rivistön tyhjällä rannalla, kukkaryöppyjä kivimuureilla ja roskia vallihaudassa, kulkukissoja mukulakivikaduilla ja loputtomia turistivirtoja sekä sinivalkoisia kalastajalaivoja taustanaan vanhankaupungin ritariaikaiset muurit. Vastakohtia toisensa perään. Suomalaista lihapullabaaria ei ole vielä tullut vastaan. Minkä vuoksi olen tietysti joutunut olemaan nälässä. Paikalliselämää on näkynyt enemmän kuin osasin odottaa: kalastajia Mandrakin satamassa, mummon ja papan parvekkeillaan tähyilemässä, lapsia pyöräilemässä, nuoria pareja parantamassa maailmaa kahvikupposen äärellä. Hotellin aamupala oli iloinen yllätys. (Tosin sitä oli Booking.comin arvosteluissa kehuttu, joten tiesin odottaa tavallista budjettihotellia runsaampaa aamiaista.) Tarjolla oli viittä erilaista leipää, joista kaksi täysjyvää, kananmunia…
-
Saarihyppelijä saapui Rodokselle
Kalispera Rodokselta! Lensin tänne Finnmatkojen sikahalvalla menolennolla, 45 euron hintaan. Matkanjärjestäjät myyvät viimeisiä Välimeren koneita täyteen hinnoilla, jotka saavat kroonista matkakuumetta potevan tuskailemaan: voiko noin halpaa lentoa jättää ostamatta. Ei voi. Sen vuoksi täällä nyt sitten ollaan. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että syyskuun alun lomaviikosta Lefkaksella jäi kova Kreikan kaipuu, viikko kun tuntui aivan liian lyhyeltä. (Terveiset reissuystävälle!) Tuli tunne, että tätä täytyy saada lisää. Finnmatkojen käyttämän Tui Nordic lentoyhtiön käsimatkatavaran painoraja on viisi kiloa. Minulla oli tavaraa yhteensä 7,2 kiloa, jotka ehdin ennen lähtöselvitystä jakaa jo ruumaan meneviin ja käsimatkabagaasiin. Kun kysyin, voisiko tämän määrän ottaa koneeseen sisään, lähtöselvityksessä sanottiin, että voin itse päättää. Otin tietenkin rakkaan reissureppuni mukaani…
