-
Skopelos, sä veit mun sydämen
Eihän se toki ollut ensimmäinen kerta. Sydän-parka on koetuksella jokaisen Kreikan matkan jälkeen, jokaiselle saarelle lienee jäänyt palanen sydäntäni. Ei Jorgokselle, eikä kenellekään muulle, vaan merelle, auringolle, valkoisille taloille, sinisille ikkunaluukuille, virkatuille pitsiverhoille ja pelargonioille, kaikelle sille mikä tekee Kreikasta Kreikan. Mikä siinä Skopeloksessa oli sitten niin ihanaa?Ensinnäkin itse kaupunki on todella kaunis. Skopelokselle tulimme siskoni Kaisan kanssa Alonissoksen saarelta kesäkuisella saarihyppelyllä. Heti satamasta nähtynä kaupunki oli hurmaava. Tiesin heti että tästä paikasta tykkään.Neljän kukkulan päälle rakennettu kaupunki on esteetikon unelma. Katsoipa sitä mistä kulmasta tahansa, aina se näyttää yhtä houkuttelevalta. Sellainen kauneus saa minut hyvin onnelliseksi, tuntuu että suu kääntyy hymyyn ihan väkisin. Ihan erilaista kuin muualla KreikassaSkopeloksella ei…
-
Pelasta Kreikka – 10 syytä matkustaa sinne nyt!
Kun tulin kotiin Kreikan saarihyppelyltä, sain jatkuvasti vastailla kysymykseen no millaista siellä oikein oli? Ihan tavallista, niin kuin nyt Kreikassa on. Ei Kreikka ole muuttunut miksikään turistin kannalta. Mutta siellä asuvia tilanne rassaa ja pahasti. Siksi Kreikka ja kreikkalaiset tarvitsevat matkailueurojamme kipeämmin kuin koskaan. Listasin kymmenen syytä, miksi sinne pitää matkustaa juuri nyt. 1. Kreikka on sama ihana, sinivalkoinen Kreikka kriisistä huolimatta, eikä turistin lomaan kriisi vaikuta mitenkään. 2. Kreikassa on yhtä turvallista kuin aina. Vaikka uutisissa näytetään kuvaa Ateenan mielenosoituksista, lomasaarilla on rauhallista. 3. Kreikassa on helppoa matkustaa. Laivoilla ja katamaraaneilla pääsee saarelta toiselle näppärästi ja edullisesti (myös päiväretkille), bussiyhteydet saarilla kylien välillä ovat hyvät, eikä taksitkaan kalliita. Liftaaminenkin onnistuu! 4. Pieniä, kodikkaita hotelleja on jokaisessa kreikkalaisessa kylässä tai kaupungissa hyvin tarjolla.…
-
Se kuuluisa Oian auringonlasku
Tästähän kaikki vaahtoavat. Auringonlasku täytyy nähdä juuri Oiassa, eikä missään muualla, koska siellä se on niin uskomattoman upea. Ihmisiä tulee bussilasteittain ja suosituimmat näköalapaikat ovat tupaten täynnä vähän ennen h-hetkeä. (Vai pitäisikö sanoa a-hetkeä?) Arvatkaa mitä tapahtui? Aurinko laski hiljalleen alemmas, taivas värjäytyi punertavaksi ja sitten se vajosi mereen. Öööö, eikö kukaan todellakaan ole koskaan aikaisemmin nähnyt mitään vastaavaa? Oiahan ei suinkaan ole maailman ainoa paikka, missä aurinko laskee, eikä edes ainoa, missä se laskee mereen.Kun ihmiset taputtivat ja vislasivat auringon painuttua mailleen, olin aika hämmentynyt. Mitä ihmettä? Mistä tämä koko spektaakkeli johtuu? Eihän se mollukka näyttänyt yhtään sen kummemmalta kuin muallakaan. Ja silti tuhannet kamerat räpsyivät taukoamatta. Okei, se…
-
Santorinin pääkaupunki Fira – kaunis mutta kaupallinen
Upea, uskomaton, unelmakohde, kallis, kaupallinen, kulissimainen. Santorinin Firaa voi kuvailla monin sanoin, eivätkä kaikki sanat suinkaan ole silkkaa suitsutusta. Firan hyvät ja huonot puolet liittyvät saumattomasti juuri sen kauneuteen. Siksi se on niin upea ja täsmälleen samasta syystä siitä on tullut niin kaupallinen. Jokainen tietysti arvaa, että näköalaravintoloissa on korkeat hinnat, ja tokihan tuon tason maisemasta jotain maksaakin ihan mielellään. Törmäsimme sattumalta kanadalaisen Kieranin kanssa Firan kadulla ja päätimme käydä jossain kahvilla. Tarjoilija ei peitellyt tuhahdustaan siitä, että tulimme paikkaan vain kahvitauolle. Joissakin paikoissa sanottiin ihan suoraan, että tämä on vain ruokaileville asiakkaille. Itse otin limsan, kun en ole kahvin juoja ja pulitin pienen pienestä pullosta viisi euroa. Tai ehkä…
-
Leros – luovan hulluuden saari?
”Leros ei ole kovin kummoinen. Leroksella ei ole mitään nähtävää. Lerokselle ei kannata mennä.” Näin minulle Lerosta kuvailtiin.Ai ei vai? Katsokaa vaikka itse, miten kaunista siellä oli! Mikä ihana turkoosin sinisenä hehkuva meri! Lerokselle lähtemistä käänsin ja väänsin moneen kertaan. Patmos oli kaunis saari ja Captain’s House hotellin huone niin viihtyisä, että sieltä ei olisi tehnyt mieli lähteä ollenkaan. Omistajatkin olivat mukavia, aamupala hyvä ja se sänky – aivan ihana. Yölaiva, jolla aion mennä Ateenaan kulkee Rodokselta päin ja koukkaa ensin Lerokselle, sitten Patmokselle. Olisin siis aivan yhtä hyvin voinut mennä sen kyytiin Patmokselta. Mutta. Kun nyt kerran olen näin lähellä, niin miksen kävisi katsomassa samalla miltä Leros näyttää. ”Ei…
-
Huhuu, onko täällä ketään?
Koska viivyin Karpathoksella aiottua pidempään, piti suunnitelmia muiden saarten osalta muuttaa. Mietin, jätänkö Lipsin vai Leroksen väliin. Laiva-aikatauluja selatessa löysin kaksi järkevää ratkaisua: joko olla neljä päivää sekä Lipsillä, että Patmoksella ja sitten laivalla Ateenaan tai viisi päivää Patmoksella ja kolme Leroksella. Päädyin Patmos-Leros yhdistelmään, sillä Lipsi näytti kuvissa aika pieneltä kohteelta ja muistelin, miten hiljaiselta Halkilla tuntui lokakuun alussa. Patmoksella koin iloisen yllätyksen, kun löysin Patmos Star -laivan joka vielä liikennöi Lipsin ja Patmoksen väliä. Nettisivut, joilta olin laivayhteyksiä katsonut, eivät maininneet ollenkaan näitä pienempiä laivoja.Laiva lähti 7.30 ja ennen sitä söin pikaisen aamupalan (ja sain banaanin mukaani), vaikka hotellin aamiainen alkoi virallisesti vasta klo 8. Hyvää palvelua. Pian…
-
Patmos – uskisten ja trenditietoisten saari
Patmoksen saarella viihtyvät niin pyhiinvaeltajat, italialaiset trendinuoret, kuin päiväksi saapuvat risteilymatkustajat. Onneksi kausi on niin lopussa, että italialaisista ei ole tietoakaan ja risteilymatkustajiakin saa aika hyvin väisteltyä. Muutaman nunnan olen katukuvassa nähnyt, liekö sitten niitä pyhiinvaeltajia. Karpathoksen laivamatkan jälkeen yövyin kamalassa röökinkatkuisessa huoneessa hotelli Savoyssa Rodoksella. Hotellista saamaani mielikuvaa ei ainakaan parantanut se, että vaikka olin lähettänyt sekä sähköpostia, että soittanut varmistaakseni huonevarauksen ja yölaivalla saapumisen, yövuorossa oleva pahantuulinen äijä ei tiennyt mitään tulostani. Ja minähän siitä vihat sain niskoilleni, tulla nyt yhdeltä yöllä ilmoittamatta! Hintakin nousi yllättäen sovitusta 25 eurosta 30 euroon, mutta siinä pidin tiukasti puoleni väsymyksestä huolimatta. Kestin juuri ja juuri siellä sen seitsemän tuntia, jonka ehdin…
-
Pyhimyksiä ja pieniä ihmeitä
Ennen kuin kävin nukkumaan, päätin että en aio olla Olympoksessa lauantaihin asti. Tuuli oli saanut omankin tuuleni kääntymään ja halusin takaisin ihmisten ilmoille. Laitoin herätyskellon soimaan kuudeksi tähdätäkseni seitsemän bussiin ja edelleen kahdeksan laivaan. Kuudelta tuuli ulisi nurkissa ja ikkunasta näkyi vaahtopäiden täplittämä meri. Käänsin kylkeä ja ajattelin, että täytyy olla jokin muu keino.Kun nousin, huomasin, että talossa ei ollut sähköä. Tämäkin vielä! Aamulla kävelin kylänraitilla kyselemässä, olisiko kukaan menossa Pigadiaan. Eräs huivikaupan mummo kertoi miehensä menneen sinne jo aamulla, olisit kysynyt eilen, niin olisit päässyt kyydillä. Hän neuvoi, että kannattaa kuitenkin käydä kysymässä alakylän Sofialta kyydistä, siltä, jolla on kahvila supermarketin lähellä. Hän kyllä tietää, jos joku on menossa…
Saatat myös pitää
Kreikkarakkaus syttyi 30 vuotta sitten
Hyvän mielen majatalo
Tänä kesänä Tarttoon!
-
Olympos, Olympos, tuo kylistä kaunein?
Ihme ja kumma, pääsin kuin pääsinkin lopulta Olympokseen! Mutta hilkulla oli. Aamulla päätin varata huoneen Nikos Hotellista Diafanista, eli Olympoksen lähellä olevasta satamakylästä. Kun avasin sähköpostini, sinne oli tullut eräältä Irinalta, Olympoksessa sijaitsevan hotellin omistajalta, viesti. Olin nimittäin kysynyt sieltä majoituksen hintaa sähköpostilla. Asunto oli normaalisti 60e, mutta minulle hän olisi antanut sen 50 eurolla, liian kallis kuitenkin. Kyselin samalla häneltä, osaako hän kertoa millä tavalla pääsisin Olympokseen Pigadiasta. Ja siihen liittyen hänellä oli minulle uusi vinkki. Hänen tuttunsa, Minas tulee tänään käymään Pigadiassa ja voisin päästä hänen kyydillään. Minaksella on myös hotelli, jonne voin mennä yhtä lailla. Viestiin hän oli lisännyt Minaksen puhelinnumeron ja hotellin nimen. Googletin huvikseen hotellin…
-
Privaattihotellissa ja kahvikupposella Karpathoksella
Laivamatka Karpathokselle oli ihana. Tästä se alkoi. Laiva peruutti satamaan, peräluukku laskettiin ja matkustajat hoputettiin sisään. Olen aina tykännyt matkanteosta, niin bussilla, junalla, lentokoneella, kuin laivalla. (Yksi poikkeus on: henkilöauto. Vihaan siinä kopperossa istumista.) Anek Linesin Prevelis-laivan kannelta oli mukavaa katsella kuinka Halki jäi yhä kauemmas ja laiva lipui eteenpäin sinistäkin sinisemmällä merellä. Luin kirjaa pelastusliivilaatikon päällä makoillen ja nautin matkanteon helppoudesta. Kannella minulle tuli höpöttämään joku tyttö omituisia juttuja. Hänen olemuksestaan ja jutuistaan kävi hyvin nopeasti ilmi, että kyseessä ei ollut, opettajasiskoani lainatakseni, se penaalin terävin kynä. Hän esimerkiksi käveli ohitseni ja sanoi ”I’m sorry, I’m on the phone” ja todisti sen vielä pikkurilli suuta, peukalo korvaa kohti -eleellä.…
