-
Sukellus siniseen maailmaan
Tarina Kastellorizosta jatkuu. Aurinkoinen retkipäivä siniselle luolalle ja St. Georgen saarelle oli jotain sellaista, mitä en kovin usein yksin tee. St. Georgen saari oli hyvin erikoinen yhdistelmä: aurinkotuolit, vähäpukeiset auringonottajat ja pieni, valkoinen, kreikkalaisortodoksinen kirkko vierekkäin. Taivaallista aurinkosuojaa tarjolla. Kävelin ensimmäisenä iltana satamakadulla, kun huomasin mainoskyltin sinisestä luolasta. En kovinkaan usein lähde yksin matkustaessani retkille, mutta tämän kohdalla tiesin, että tuon haluan nähdä. Eikä retken hintakaan päätä huimannut, vain 10 euroa. Ensimmäinen koju tarjosi lähtöä klo 9. Ajattelin, että melko aikaisin, kun aamulla pitäisi käydä ensin leipomossa ja syödä aamupala ennen lähtöä. Seuraava tarjosi lähtöä varttia vaille kymmenen. En erityisemmin tykännyt miehen lipevän limaisesta tyylistä, (mulle ei tarvi lässyttää noita…
-
Mulla kauas menolippu on
Olin noin viiden vanha, kun rallattelin iloisesti Menolippua, joka siihen aikaan oli listahitti. Liekö universumi kuullut toiveeni jo silloin, sillä kovin matkailuhenkiseksi elämäni onkin muodostunut. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun ostin pelkän menolipun maailmalle. Ja se tuntuu huikean vapauttavalta! Tulen takaisin kun siltä tuntuu. Lähtöitkujen aikaan Viime viikko oli yhtä suurta tunteiden myllerrystä. Oli viimeinen viikkoni tutussa työpaikassa, tuttujen ihmisten ympäröimänä. Tuntui käsittämättömän haikealta jättää heidät kaikki ja samaan aikaan rinnassa kupli ilo siitä, että olin uskaltanut varata lennon heti sunnuntaille. Ja tällä kertaa pelkän menolennon! Minkäs teet, kun syvällä sisimmässäni asuu seikkailijaluonne, joka vaatii maailmalle, on sen kutsumusta aika ajoin toteltava. Tunnelmat eivät olleet lentolipun varaamisen jälkeenkään pelkästään…
-
Kauneimmat saaret ja reittiehdotukset Kreikan saarihyppelylle
Saarihyppely suunnitelmissa, mutta mistä löytää ne parhaat paikat? Listasin suosikkisaareni ja omat saarihyppelyreittini, joiden avulla toivottavasti sinäkin pääset alkuun. Älä ahnehdi liikaa saaria, sillä jatkuva siirtyminen voi muuttaa seikkailun suorittamiseksi. Saarihyppelylläkin voi ottaa rennosti. Kreikassa saaret jakautuvat saariryhmiin, joiden välillä matkustaminen on helppoa. Saariryhmältä toiselle siirtyminen voi olla vaikeampaa, muttei mahdotonta. Egeanmeren saariryhmiä ovat Dodekanesia (joihin kuuluu esim. Rodos), Kykladit (Santorini), Argo-Saroniset saaret (Hydra), Sporadit (Skiathos) ja Pohjoisen Egean saaret (Thassos). Lisäksi Kreikalla on Joonianmeren saaret (Korfu), sekä Kreeta ja Evia. Järkevintä on edetä joko pisteestä A pisteeseen B tai tehdä ympyrämäinen kierros. Itse olen joutunut menemään myös edestakaisin saarten väliä koska ensimmäisellä hyppelylläni halusin ehdottomasti Karpathokselle. Jotkut saaret toimivat…
-
Sinisen meren Amorgos
Tähänkö me nyt kuollaan kaikki, oli ajatukseni Skopelitis-laivan kyydissä, kun kova tuuli heitteli pientä laivaa korkeassa aallokossa. Laivan keula nousi ja laski tasaisin väliajoin, kunnes suuren aallon kohdalla se suorastaan putosi tyhjyyteen. Vatsanpohjassa kouraisi kuin vuoristoradassa. Vesimassan jysähtäminen laivan kylkiä vasten aiheutti valtavan pamauksen ja olin varma, että laiva hajoaa kappaleiksi ja uppoamme siihen paikkaan. Merimatka Koufonissilta Amorgokselle oli kammottava. Olin ajatellut kirjoittaa blogia, lukea kirjaa, syödä eväitä. Eipä tullut mieleenkään! Järjetön keinuminen ja uppoamisen ajattelu osoittautui kuitenkin pienemmäksi murheeksi kuin oksennuksen haju, joka pian levisi pieneen, umpinaiseen tilaan. Ei puhettakaan, että kannelle, raikkaaseen ilmaan olisi voinut mennä, liian vaarallista. Pahaa oloa helpottaakseni kuuntelin Suomimusaa napit korvilla. ”Isä olen täällä…
-
Kun Jorgos orgasmia tarjosi
Yksin matkatessa Naxoksella alkoi tapahtua! Arvatkaapa kauanko kestää ennen kuin kreikkalainen mies ottaa seksin puheeksi viinilasillisen äärellä? Kolme minuuttia, vähän alle. Tinokselta palasin takaisin etelään päin, uudelleen Naxokselle, josta minun oli tarkoitus jatkaa matkaa Koufonissille. Viikonloppuhinnat Koufonissilla olivat pompanneet korkealle, joten päätin jäädä muutamaksi päiväksi Naxokselle kirjoittamaan blogia. Halusin myös etsiä ja kuvata ne paikat, jotka muistin 18 vuoden takaa, mutta joita en ollut vielä löytänyt. Ensimmäisenä löysin vanhan kaivon, jonka hanasta aikoinaan haimme vettä. Sen läheltä jatkoin matkaa sattumalta vanhalle kaupalle, joka oli yhtä ihana kuin vuosia sitten. Se oli kattoa myöten täynnä mielenkiintoista tavaraa kuten koreja, saviastioita, peltisiä viinikannuja, valtavia säkkejä mausteita, teetä, pähkinöitä, hyllytolkulla rakia, oliiviöljykanistereita, viinipulloja…
-
Paikalliselämää ja pyhää öljyä Tinoksella
Takaisin todellisuuteen! Sitä Tinos oli kaikin puolin Mykonoksen pintaliitoelämän jälkeen. Mutta kreikkalaiselämän lisäksi tarjolla oli aika hihhulimeininkiä myös. Siitä pitivät huolen uskisturistit, joita Tinoksella riittää. Tinokselle päädyin, kun en oikein osannut päättää minne jatkaisin matkaa yksin Mykonokselta. Niinpä nousin samaan laivaan Hannan kanssa ja hyppäsin pois Tinoksella, kun Hanna jatkoi Rafinaan ja kohti Ateenan lentokenttää. Olipa kummallinen, melkein epätodellinen tunne vilkuttaa satamasta laivan kannella seisovalle ystävälle. Haikeus ja seikkailumieli samassa paketissa ja ihmetys siitä, että nytkö tämä meidän yhteinen reissu jo päättyi. Hyvin pian huomasin, miten erilaiseen paikkaan olin tullut Mykonokseen verrattuna. Keskustassa liikkui eniten kreikkalaisia ja luksusravintolat olivat vaihtuneet gyrospaikkoihin. Vanhassa satamassa kalastajat setvivät verkkojaan ja paikallisella rannalla oli…
-
Yksi Mykonos ilman turisteja, kiitos!
Mykonos, miten mielelläni olisinkaan tykännyt sinusta! Melkein onnistuinkin, mutta sori, olit liian täynnä itseäsi ja varma ihanuudestasi, että olisin syttynyt. En väitä, ettetkö olisi kaunis, tottahan toki, mutta todellinen kauneutesi oli kuorrutettu piiloon, luksuselämän alle, kuin amerikkalainen joulukuusi, jossa ei enää itse puuta näy koristeiden alta. Mykonoksella kaikki oli siistiä ja huoliteltua ja samaan aikaan kuin kulissia, pelkkää höttöä ja hattaraa. Turisteja riitti varsinkin iltaisin, mutta tämä ei ollut kuulemma mitään verrattuna elokuuhun, jolloin kapeilla kaduilla on lähes mahdotonta liikkua. Ymmärtäähän sen, että pikkuruinen kaupunki ei ole rakennettu kahdelle miljoonalle turistille, joita siellä vuosittain käy. Turistina turistipaljouden kritisoiminen on tietysti kyseenalaista, mutta toivoisin silti pystyväni liikkumaan kaikessa rauhassa, ilman että…
-
Naxos sopii ihan jokaiselle
Naxoksella on kaikkea mitä vain kaivata voi: ravintoloita, kauppoja, leipomoita, jäätelötiskejä, kahviloita, upeita rantoja, vanhoja kyliä, vaellusreittejä ja ennen kaikkea paikalliselämää. Naxos sopii jokaiselle lapsiperheistä pariskuntiin ja bilettäjiin. Siellä on helppoa viihtyä. Folegandrokselle vilkutettiin heippa laivan kannalta ja matka jatkui upeassa säässä kohti Naxosta. Jo laivan kannelta huomasi, että Naxos on suuri saari, sen rannikon viertä mentiin pitkään ennen kuin saavuimme kaupunkiin. En tiedä miksi olen joka kerta laivalla niin täpinöissäni. Minusta tämä paikasta toiseen siirtyminen, matkan tekeminen ja laivan kannella maisemista nauttiminen on koko jutun suola. Oikea kaupuki, ei mikään kyläpahanen Valkoinen, kukkulan päälle rakennettu kaupunki näytti tutulta vuosien takaa, jolloin olin ollut siellä viikon lomalla. Yhtä kaunis se…
-
Koufonissi – rakkautta ensisilmäyksellä
Täällä minä olen ihan nyt just! Pienellä, ihmeellisellä saarella, jonne tulin kolmeksi yöksi ja jäin viideksi. Kun laiva saapui satamaan, tiesin heti, että tässä on sellainen paikka, jota olen etsinyt. Koufonissi oli rakkautta ensisilmäyksellä. Istun pikkupoukaman lämpimällä kalliolla, varpaat mukavan viileässä vedessä ja ihastelen meren kimmellystä. Löysin kun löysinkin oman pikkuparatiisini. Olen saanut koko poukaman täysin itselleni, syyskuun ja loppukauden etuja, privaattiranta keskellä päivää. Taivaalle kerääntyneet pilvet saivat rannan toisen auringonottajan lähtemään, vaikka vain hetkeä myöhemmin tuuli hajotti pilvet hattaroiksi. Kun etsin tuulensuojaisan kohdan, on juuri sopivan lämmin. Ennen kuin osasin asettua juuri tälle rannalle, kävin katsomassa muitakin pieniä ja suurempia, toinen toistaan kauniimpia poukamia kylästä itään johtavan tien varrella.…
-
Folegandros: Kreikan saarten pieni kaunotar
Jos tykkäät pienestä ja pittoreskistä, sopii Folegandros sinulle. Minä ihastuin siihen, mutta ei sekään sentään täydellinen ollut. Saarihyppelylly silti oiva muutaman päivän kohde! Folegandros, ensimmäinen kohteemme, oli pikkuruinen ja sievä, juuri sellainen kreikkalaiskylä, joista tykkään. Hotellimme oli ylhäällä Chorassa, kolmen kilometrin päässä satamasta. Sinne hurautimme halki karuakin karumman maiseman bussilla, joka lähti heti kun laivamme saapui satamaan ja matkustajat saatiin kyytiin. Tällaiset käytännön asiat Kreikassa toimivat loistavasti. Heti ensimmäisenä iltana kävelimme mäen päällä olevalle kirkolle ihailemaan auringonlaskua. Usvaisesta säästä johtuen pallukan katoamista mereen ei päästy todistamaan, mutta kauniit, utuiset värit laskeva aurinko piirsi taivaanrantaan ja kylän valkoisiin taloihin. Osuimme paikalle kastejuhlien aikaan ja kirkon ovesta näimme pilkahduksen juhlaväestä kiertämässä kehää…
