No, onko Rodos ihana vai kamala? Ei kumpaakaan. Päivän aikana olen nähnyt upeita historiallisia rakennuksia ja rumia hotelleja, sinisenä hohtavan meren ja aurinkotuolien rivistön tyhjällä rannalla, kukkaryöppyjä kivimuureilla ja roskia vallihaudassa, kulkukissoja mukulakivikaduilla ja loputtomia turistivirtoja sekä sinivalkoisia kalastajalaivoja taustanaan vanhankaupungin ritariaikaiset muurit. Vastakohtia toisensa perään. Suomalaista lihapullabaaria ei ole vielä tullut vastaan. Minkä vuoksi olen tietysti joutunut olemaan nälässä. Paikalliselämää on näkynyt enemmän kuin osasin odottaa: kalastajia Mandrakin satamassa, mummon ja papan parvekkeillaan tähyilemässä, lapsia pyöräilemässä, nuoria pareja parantamassa maailmaa kahvikupposen äärellä. Hotellin aamupala oli iloinen yllätys. (Tosin sitä oli Booking.comin arvosteluissa kehuttu, joten tiesin odottaa tavallista budjettihotellia runsaampaa aamiaista.) Tarjolla oli viittä erilaista leipää, joista kaksi täysjyvää, kananmunia…

Kalispera Rodokselta! Lensin tänne Finnmatkojen sikahalvalla menolennolla, 45 euron hintaan. Matkanjärjestäjät myyvät viimeisiä Välimeren koneita täyteen hinnoilla, jotka saavat kroonista matkakuumetta potevan tuskailemaan: voiko noin halpaa lentoa jättää ostamatta. Ei voi. Sen vuoksi täällä nyt sitten ollaan. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että syyskuun alun lomaviikosta Lefkaksella jäi kova Kreikan kaipuu, viikko kun tuntui aivan liian lyhyeltä. (Terveiset reissuystävälle!) Tuli tunne, että tätä täytyy saada lisää. Finnmatkojen käyttämän Tui Nordic lentoyhtiön käsimatkatavaran painoraja on viisi kiloa. Minulla oli tavaraa yhteensä 7,2 kiloa, jotka ehdin ennen lähtöselvitystä jakaa jo ruumaan meneviin ja käsimatkabagaasiin. Kun kysyin, voisiko tämän määrän ottaa koneeseen sisään, lähtöselvityksessä sanottiin, että voin itse päättää. Otin tietenkin rakkaan reissureppuni mukaani…