-
Nähdään taas, Ateena!
Neljä päivää Ateenassa kului siivillä. Oli ihanaa vain kierrellä suuressa kaupungissa, katsella ihmisvilinää hiljaisten saarten jälkeen ja illalla ajaa ratikalla ”kotiin” paikallisten joukossa. Monastirakin aukiolla katutaitelijat tanssivat, ihmiset tapasivat ystäviään, söivät jäätelöä, leikkivät lastensa kanssa tai vain kulkivat aukion poikki matkallaan jonnekin. Alueella oli kirpputori, turistikauppoja ja ravintoloita. En tiedä onko kirpputori viikonloppuisin parempi, mutta nyt siellä ei ollut ainakaan juuri mitään, pelkkiä krääsäkauppoja sekä vanhojen huonekalujen, astioiden ja sekalaisen roinan tori. Oman lisänsä Monastirakin viehätysvoimaan toi arkkitehtuurin historian kerroksellisuus: Hadrianuksen antiikin aikaisen kirjaston vieressä oli moskeija osmaanien aikakaudelta ja sen vieressä ortodoksinen kirkko. Monilla metroasemilla oli antiikin nähtävyyksiä: ruukkuja, patsaita, vanhoja hautoja (jopa luuranko), rakennusten raunioita, paloja mosaiikkilattioista. Ermou-kadulla…
-
Ateena, missä yllätin itseni
Kun suunnittelin saarihyppelyn reittiä Suomessa, ajattelin jossain vaiheessa, että olisi parasta jos voisin jättää koko Ateenan väliin. Suomen uutisissa oli juuri ollut puhetta Kultaisen aamunkoiton pidätyksistä ja levottomuuksista, joita Ateenassa oli ollut. Matkanjärjestäjien lentoja ei enää lokakuun lopussa ollut miltään saarelta ja lennot esimerkiksi Rodokselta Ateenan kautta olivat järkyttävissä hinnoissa, neljänsadan euron hujakoilla. Sen vuoksi varasin jo Suomesta paluulennon Turkish Airlinesilla Ateenasta Istanbulin kautta Helsinkiin. Mutta kun heräsin Ateenassa, yhden rannalla vietetyn relauspäivän jälkeen, tajusin, miten kamalaa on viettää keskustassa vain yksi päivä. Eihän se riitä mihinkään! Minkä hienon nähtävyyden valkkaisi, oli niin monta kiinnostavaa! Ensimmäinen päivä meni vähän ”hukkaan” (olihan rannan valohoito toki ihanaa!) koska maanantaina kaikkien paikkojen sanottiin…
-
Leros – luovan hulluuden saari?
”Leros ei ole kovin kummoinen. Leroksella ei ole mitään nähtävää. Lerokselle ei kannata mennä.” Näin minulle Lerosta kuvailtiin.Ai ei vai? Katsokaa vaikka itse, miten kaunista siellä oli! Mikä ihana turkoosin sinisenä hehkuva meri! Lerokselle lähtemistä käänsin ja väänsin moneen kertaan. Patmos oli kaunis saari ja Captain’s House hotellin huone niin viihtyisä, että sieltä ei olisi tehnyt mieli lähteä ollenkaan. Omistajatkin olivat mukavia, aamupala hyvä ja se sänky – aivan ihana. Yölaiva, jolla aion mennä Ateenaan kulkee Rodokselta päin ja koukkaa ensin Lerokselle, sitten Patmokselle. Olisin siis aivan yhtä hyvin voinut mennä sen kyytiin Patmokselta. Mutta. Kun nyt kerran olen näin lähellä, niin miksen kävisi katsomassa samalla miltä Leros näyttää. ”Ei…
-
Huhuu, onko täällä ketään?
Koska viivyin Karpathoksella aiottua pidempään, piti suunnitelmia muiden saarten osalta muuttaa. Mietin, jätänkö Lipsin vai Leroksen väliin. Laiva-aikatauluja selatessa löysin kaksi järkevää ratkaisua: joko olla neljä päivää sekä Lipsillä, että Patmoksella ja sitten laivalla Ateenaan tai viisi päivää Patmoksella ja kolme Leroksella. Päädyin Patmos-Leros yhdistelmään, sillä Lipsi näytti kuvissa aika pieneltä kohteelta ja muistelin, miten hiljaiselta Halkilla tuntui lokakuun alussa. Patmoksella koin iloisen yllätyksen, kun löysin Patmos Star -laivan joka vielä liikennöi Lipsin ja Patmoksen väliä. Nettisivut, joilta olin laivayhteyksiä katsonut, eivät maininneet ollenkaan näitä pienempiä laivoja.Laiva lähti 7.30 ja ennen sitä söin pikaisen aamupalan (ja sain banaanin mukaani), vaikka hotellin aamiainen alkoi virallisesti vasta klo 8. Hyvää palvelua. Pian…
-
Patmos – uskisten ja trenditietoisten saari
Patmoksen saarella viihtyvät niin pyhiinvaeltajat, italialaiset trendinuoret, kuin päiväksi saapuvat risteilymatkustajat. Onneksi kausi on niin lopussa, että italialaisista ei ole tietoakaan ja risteilymatkustajiakin saa aika hyvin väisteltyä. Muutaman nunnan olen katukuvassa nähnyt, liekö sitten niitä pyhiinvaeltajia. Karpathoksen laivamatkan jälkeen yövyin kamalassa röökinkatkuisessa huoneessa hotelli Savoyssa Rodoksella. Hotellista saamaani mielikuvaa ei ainakaan parantanut se, että vaikka olin lähettänyt sekä sähköpostia, että soittanut varmistaakseni huonevarauksen ja yölaivalla saapumisen, yövuorossa oleva pahantuulinen äijä ei tiennyt mitään tulostani. Ja minähän siitä vihat sain niskoilleni, tulla nyt yhdeltä yöllä ilmoittamatta! Hintakin nousi yllättäen sovitusta 25 eurosta 30 euroon, mutta siinä pidin tiukasti puoleni väsymyksestä huolimatta. Kestin juuri ja juuri siellä sen seitsemän tuntia, jonka ehdin…
-
Pyhimyksiä ja pieniä ihmeitä
Ennen kuin kävin nukkumaan, päätin että en aio olla Olympoksessa lauantaihin asti. Tuuli oli saanut omankin tuuleni kääntymään ja halusin takaisin ihmisten ilmoille. Laitoin herätyskellon soimaan kuudeksi tähdätäkseni seitsemän bussiin ja edelleen kahdeksan laivaan. Kuudelta tuuli ulisi nurkissa ja ikkunasta näkyi vaahtopäiden täplittämä meri. Käänsin kylkeä ja ajattelin, että täytyy olla jokin muu keino.Kun nousin, huomasin, että talossa ei ollut sähköä. Tämäkin vielä! Aamulla kävelin kylänraitilla kyselemässä, olisiko kukaan menossa Pigadiaan. Eräs huivikaupan mummo kertoi miehensä menneen sinne jo aamulla, olisit kysynyt eilen, niin olisit päässyt kyydillä. Hän neuvoi, että kannattaa kuitenkin käydä kysymässä alakylän Sofialta kyydistä, siltä, jolla on kahvila supermarketin lähellä. Hän kyllä tietää, jos joku on menossa…
-
Olympos ei päästä otteestaan
Kahden yön jälkeen kävelin aika haikein mielin kylän kapoista pääkatua pitkin. Oli aika jatkaa matkaa. Suunnitellun yhden yön sijasta olin ollut jo kaksi. Jokainen talo näytti mukavan kotoisalta, jopa kreikkalainen musiikki, josta en yleensä ottaen tykkää, kuulosti hyvältä. Minas, hotellin omistaja, jonka oli tarkoitus viedä minut Pigadiaan, tuli minua vastaan ja kysyi olenko valmis lähtemään. Kyllä ja en. Reppu on kyllä pakattu, mutta mieli ei ole valmis. No, meneehän niitä laivoja myöhemminkin, hän totesi. Ei, kyllä tänään täytyy lähteä. Olen pari yötä Rodoksella ja sitten perjantaina Lipsille. Sovimme, että näemme hotellilla yhdeltä. Kipaisin alakylään viemään kortteja postiin ja hakemaan ruokakaupasta jotain pientä evästä. Täti, jonka luona söimme ensimmäisenä iltana, sanoi…
-
Olympos, Olympos, tuo kylistä kaunein?
Ihme ja kumma, pääsin kuin pääsinkin lopulta Olympokseen! Mutta hilkulla oli. Aamulla päätin varata huoneen Nikos Hotellista Diafanista, eli Olympoksen lähellä olevasta satamakylästä. Kun avasin sähköpostini, sinne oli tullut eräältä Irinalta, Olympoksessa sijaitsevan hotellin omistajalta, viesti. Olin nimittäin kysynyt sieltä majoituksen hintaa sähköpostilla. Asunto oli normaalisti 60e, mutta minulle hän olisi antanut sen 50 eurolla, liian kallis kuitenkin. Kyselin samalla häneltä, osaako hän kertoa millä tavalla pääsisin Olympokseen Pigadiasta. Ja siihen liittyen hänellä oli minulle uusi vinkki. Hänen tuttunsa, Minas tulee tänään käymään Pigadiassa ja voisin päästä hänen kyydillään. Minaksella on myös hotelli, jonne voin mennä yhtä lailla. Viestiin hän oli lisännyt Minaksen puhelinnumeron ja hotellin nimen. Googletin huvikseen hotellin…
-
Privaattihotellissa ja kahvikupposella Karpathoksella
Laivamatka Karpathokselle oli ihana. Tästä se alkoi. Laiva peruutti satamaan, peräluukku laskettiin ja matkustajat hoputettiin sisään. Olen aina tykännyt matkanteosta, niin bussilla, junalla, lentokoneella, kuin laivalla. (Yksi poikkeus on: henkilöauto. Vihaan siinä kopperossa istumista.) Anek Linesin Prevelis-laivan kannelta oli mukavaa katsella kuinka Halki jäi yhä kauemmas ja laiva lipui eteenpäin sinistäkin sinisemmällä merellä. Luin kirjaa pelastusliivilaatikon päällä makoillen ja nautin matkanteon helppoudesta. Kannella minulle tuli höpöttämään joku tyttö omituisia juttuja. Hänen olemuksestaan ja jutuistaan kävi hyvin nopeasti ilmi, että kyseessä ei ollut, opettajasiskoani lainatakseni, se penaalin terävin kynä. Hän esimerkiksi käveli ohitseni ja sanoi ”I’m sorry, I’m on the phone” ja todisti sen vielä pikkurilli suuta, peukalo korvaa kohti -eleellä.…
-
Kanoja, rantaelämää ja kasvisruokaa ontuvan tarjoilijan ravintolassa
Toisen Halkin päiväni aloitin hedelmäaamupalalla terassillani. Terassilta näkyi meri ja lahdenpoukaman toisen puolen rinteessä paistattelevat, auringonvalon kultaamat talot. Suoraan etualalla oli kuitenkin tyhjä tontti, epämääräistä joutomaata, jolla kanat tepastelivat ja jota kissat käyttivät vessanaan. Tätä pikanttia yksityiskohtaa Booking.com ei maininnut sanallakaan, vaan myi tämänkin kämpän ”merinäköalalla”. Olisihan siinä voinut vaikka lukea ”näkymä eläintarhaan”. Kävin toisena päivänä rannalla. Sinne oli noin 20 minuutin kävelymatka. Reitti rannalle kulki karun maiseman halki. (Koska tämähän on Halki.) Tunnelma oli kuin Hitchcokin Linnut-elokuvasta, kun varikset lensivät kilpaa raakkuen ympärilläni ja kanat ja kukot yhtyivät kaoottiseen kuoroon. ”TURISTI TULOSSA!”Perillä odotti hiekkaranta, vaikka olin odottanut pikkukivirantaa, niin kuin Kreikassa usein on. Vesi oli kirkasta, mutta varpaiden uittaminen…
