-
Galaxidi – kuin saari Kreikan mantereella
Galaxidi, merenneidolta nimensä saanut pikkukaupunki, jota Lonely Planetkin tituleeraa Korintinlahden kauneimmaksi lomakohteeksi, vie leppoisiin saaritunnelmiin, vaikka sijaitseekin Kreikan mantereella. Pinjametsien tuoksussa, Parnasso-vuoren valvovan silmän alla vietimme rentoja lomapäiviä merestä ja hyvästä ruuasta nauttien. Tällä kiertomatkalla minulle, saarihyppelyyn hurahtaneelle, kävi selväksi, että Kreikan mantereella on upeita maisemia: mutkaisia vuoristoteitä, oliivilehtoja ja punakattoisia pikkukyliä vuorten kainalossa. Bussimatka Meteorasta etelään sujui alun puuvillapeltojen jälkeen upeissa vuoristomaisemissa, joita katselin kerrassaan lumoutuneena äänikirjaa kuunnellen. Oli ihanan rentouttavaa vain istua ja sulatella kaikkea jo siihen mennessä kokemaamme. Ensin Albanian miniloma, sitten Korfun vanhakaupunki ja rantapoukamat, laivamatka mantereelle ja kertakaikkisen upea Meteora ja nyt matkalla kohti uutta seikkailua, Galaxidia. Kiertomatkalla myös itse matkanteko on nautinnollista, ei vain…
-
Ihmeellinen Meteora – Kreikan upein nähtävyys!
Meteora on epäilemättä yksi uskomattomimpia paikkoja, missä olen ollut. Meteora on paitsi luostarialue, myös luonnonihme, jonka valtavat kalliomuodostelmat jättävät sanattomiksi. Se, että näille korkeille, pylväsmäisille kallioille on rakennettu luostareita, tekee alueesta ainutlaatuisen ja saa miettimään, miten ihmeessä nämä luostarit on alun perin rakennettu ja miksi. Arvellaan, että jo 1000-luvulla Meteoran alueen kallioluolissa asui erakkomunkkeja. Alueen rakentaminen alkoi 1300-luvulla, jolloin ottomaanit hyökkäsivät nykyisen Kreikan alueelle ja valloittivat myös Meteoran seudun, minkä vuoksi ortodoksimunkit tarvitsivat parempaa suojaa. He rakensivat luostarinsa satojen metrien korkeuteen, kalliopylväiden päälle, jonne vihollisen oli lähes mahdotonta päästä. Kaikki tavara hinattiin ylös vinssiä apuna käyttäen, myös rakennusmateriaali. Tuntuu uskomattomalta, että luostarit on voitu rakentaa sen aikaisten laitteiden avulla tuollaiseen…
-
Sinisten ikkunaluukkujen talo
Novelli, joka vie sinut kapeille kujille ja sinisen meren äärelle – Kreikkaan! Siniseksi maalatut, puiset ikkunaluukut narahtavat, kun pyöräytän vanhanaikaisen metallihakasen auki ja leväytän eteeni kimmeltävän meren, laineiden tahdissa keinuvat sini- ja punaraitaiset kalastaja-alukset ja viereisellä kukkulalla kiipeävät valkoiset talot. Kauempana piirtyy vuorten siniharmaa jono kirkasta aamutaivasta vasten. Purppuranpunainen bougainvillea kiipeää vastapäisen talon seinällä, sitruunapuu tuoksuu ikkunani alla. Kirkas valo saa käteni kohoamaan otsalle, maisema onnellisen hymyn huulilleni ja kun kirkonkellot soivat ylempänä kylässä, nojaudun puolittain ikkunasta ulos, vedän syvään henkeä ja annan onnen virrata sisääni. Kadulta kuuluu iloinen kalimera ja näen alapuolellani musta-asuisen mummon heilauttavan kättään ja suovan lämpimän, lähes hampaattoman hymyn minulle. Vastaan yhtä iloisesti ja makustelen tuota…
-
Andalusian valkoiset kylät – Arcos ja Vejer (de la Frontera)
Andalusian puebloes blancos eli valkoiset kylät ovat kuuluisia kukkuloiden päälle rakennettuja, historiaa henkiviä kyliä. Lukuisten eri kylien joukosta valitsin kaksi: Arcos de la Fronteran ja Vejer de la Fronteran. Tuttavallisemmin kummastakin käytetään lyhennettyä muotoa, Arcos ja Vejer. Mikä kylissä oli parasta? Miten ne poikkesivat toisistaan? Kumpi oli kauniimpi? Hellivä auringonpaiste ja parinkymmenen lämpötila vaihtuivat pilvisiin, jopa sateisiin maisemiin, kun viime keväänä jatkoin matkaani Cordobaa etelämmäs, Andalusian valkoisiin kyliin. Huhtikuun lämpötila keikkui hädin tuskin kymmenessä asteessa ja Rondassa, jossa pysähdyin muutamaksi tunniksi bussin vaihtamisen vuoksi, sadekuurot ja navakka tuuli pakottivat kaivamaan sateenvarjon, pipon ja sormikkaat esiin. Heippa vaan keväiset fiilikset! Rondaan en jäänyt sen pidemmäksi aikaa, kun se oli tuttu vuosien…
-
Appelsiinipuiden ja kapeiden kujien Cordoba hurmasi
Cordobasta tulee ensimmäisenä mieleen kuuluisa Mezquitan moskeija, sitten valkoisten talojen reunustamat kujat ja rönsyilevät pelargoniat. Minulle Cordoba oli kuitenkin ennen kaikkea appelsiinien kaupunki. Niiden tuoksu leijaili ilmassa kaikkialla. Viime keväänä lähdin Andalusiaan katsomaan millaisia ovat pueblos blancos, valkoiset kylät, mutta päädyinkin heti matkan alkajaisiksi Cordobaan. Onneksi! Huhtikuun alun sää oli Andalusiassa paikoin sateinen ja kylmä, mutta Cordobassa kevätaurinko helli minua. Aamulla aikaisin kevyttoppis, farkut ja kaulaliinakin oli tarpeen, mutta päivällä lämpötila nousi lähelle hellelukemia ja vaihdoin kesäisempää ylle. Keväinen, vihreydessä ja kukkien paljoudessa kylpevä, appelsiininkukilta tuoksuva kaupunki hurmasi minut täysin! Mezquita on Cordoban must-kohde En ole niinkään nähtävyyksien perään matkoillani, vaan tykkään kierrellä ja katsella ympärilleni. Cordobassa oli kuitenkin yksi…
-
Korfun parasta rantaa etsimässä
Kun suunnittelin Korfun matkaa, huomasin heti kättelyssä, etten tule löytämään Korfulta sellaista idyllistä paikallisten asuttamaa kalastajakylää, joita kaikilta muilta Kreikan saarilta olen bongannut. Korfulla sellaista ei ole. On toki upeita rantoja hotelleineen, mutta hotellialueet taas eivät vastaa minun käsitystäni idyllisestä kylästä. Päädyimme Korfulla majoittumaan kauniiseen Kerkyran kaupunkiin, hyvien ravintoloiden ja paikallistunnelman äärelle ja tekemään bussilla retkiä rannoille. Ystävän kanssa tämä oli toimiva ratkaisu, mutta jos matkalla olisi ollut lapsia, olisin ottanut hotellin rantakohteesta ja käynyt kaupungissa bussilla. Teit sitten niin tai näin, niin bussilla liikkuminen on helppoa ja edullista Korfulla. Saaren bussireittiverkosto on laaja, melkein joka kolkkaan pääsee julkisilla, mikä ilahduttaa ajokortitonta matkailijaa. Sinisillä busseilla lähelle, vihreillä kauas Siniset paikallisbussit…
-
Korfu – rakkautta ensisilmäyksellä
TV-sarjasta Durrelin perhe se alkoi. Korfun vehreät maisemat alkoivat kiinnostaa. Kun syyskuussa löysin menolennon saarelle 35 eurolla, oli tämän vuotisen Kreikan matkan suunta selvä! Korfu eli kreikkalaisittain Kerkyra on sekä saaren, että pääkaupungin nimi. Tässä jutussa kerron nimenomaan Korfun kaupungista ja erityisesti sen hurmaavasta vanhasta osasta. Vaikka osasin etukäteen odottaa, että pidän kaupungista, sen ihanuus vei silti melkein jalat alta. Rakkaus Korfuun syttyi heti saapumisiltana. Vanha kaupunki oli lumoavan kaunis ja sen kiiltäväksi kuluneilla katukivillä kulkiessani askel oli kevyt ja onni virtasi suoniin jokaisella hengenvedolla. Juuri tällaisia paikkoja minä rakastan! Albanian turistirysän jälkeen sen rosoinen kauneus vain korostui. Vanhan kaupungin tunnelmallisilla kujilla kuului vilkas puheensorina, laseja kilisteltiin ja ilta oli…
-
Albanian Ksamil jätti vaisut fiilikset
Albaniaa on kovasti kehuttu viime aikoina niin lehdissä kuin blogeissa. Kun sopivat lennot löytyivät Korfulle, päätin että nyt olisi sopiva tilaisuus nähdä Albaniaakin. Maa tarjosi hienoja rantoja, halpoja hintoja, rumia taloja, UNESCON raunioita ja oudon kielen, jota oli vaikea oppia. Tänä syksynä Kreikan kiertomatkani alkoi menemällä heti suorilta käsin vieraisiin. Tuskin oli Kreikan maaperälle päästy, kun jo rynnättiin eteenpäin, Albaniaan. Kohteeksi valikoitui Ksamilin lomakylä suoraan Korfua vastapäätä, koska sen rannat näyttivät täydellisiltä parin päivän rantalötköttelyyn. Rentoon rantalomailuun Ksamil sopiikin mainiosti. Rannat ovat vaaleaa, hienoa hiekkaa ja tuovat paikoin mieleen paljon eksoottisemmat maisemat, vaikkapa Karibialla. Vesi ei ole niin kirkasta kuin esim. Kroatiassa tai edes vastapäätä olevalla Korfulla. Kuulimme hotellistamme, että…
-
Suloisen joutilaisuuden Tilos
Tilos, tuo eläkeläisten, litteiden rantakivien, autioiden kujien ja valtavien keltaturkkisten kissojen kreikkalaissaari opetti minulle, että joskus on ok olla tekemättä yhtään mitään. Ensivaikutelma Tiloksesta oli suoraan sanottuna melko ankea. Päivä oli kääntymässä illaksi, kun saavuin ja Livadian rantakadulla kävellessäni vastaan tuli lähinnä suljettuja tai puolityhjiä tavernoita. Asiakkaiden keski-ikä huiteli lähempänä kahdeksaakymmentä ja he söivät vaitonaisina niin kuin ikänsä toisensa tunteneet usein tekevät. Kadulla vastaan tullut koirakin oli niin raihnainen, että hyvä kun sen jalka nousi. Tervetuloa seniorilomalle, Anna! Vaikka pidän pienistä ja hiljaisista paikoista, tämä oli vähän liikaa. On eri asia olla pienessä, eloisassa paikassa, kuin pystyyn kuolleessa kylässä vanhusten keskellä. Varamaani hotellikaan ei ollut häävi, no mitä 25 euroa…
-
Paluu Kastellorizoon
Kastellorizo, viime vuoden suuri rakkauteni, kutsui minua tänäkin vuonna puoleensa. Miltä tuntui palata saarelle, josta viime vuonna löysin ”oman” kreikkalaisen kotini? Kun Kastellorizo on häviämässä horisonttiin, on hyvä aika kirjoittaa, mitä tunteita saari tällä kertaa herätti. Istun parhaillaan laivan kannella, aurinko paistaa ja meri hohtaa sinistäkin sinisempänä. Kreikan lippu lepattaa tuulessa ja vieno tuuli osuu iholleni. Katselen aina välillä potkureiden veteen nostattamaa kuohua ja unohdun tuijottamaan kaukaisuuteen. Pystyn yhä näkemään Kastellorizon saaren silhuetin himmeänä horisontissa, vaikka lähdimme sieltä jo puolitoista tuntia sitten. Tällä kertaa viivyin saarella vain viisi päivää, kun vuosi sitten ihastuin siihen niin, että jämähdin viideksi viikoksi eikä silloin saarihyppelystä tullut yhtään mitään, tai no, yhden saaren hyppäys.…
