-
Koufonissi – rakkautta ensisilmäyksellä
Täällä minä olen ihan nyt just! Pienellä, ihmeellisellä saarella, jonne tulin kolmeksi yöksi ja jäin viideksi. Kun laiva saapui satamaan, tiesin heti, että tässä on sellainen paikka, jota olen etsinyt. Koufonissi oli rakkautta ensisilmäyksellä. Istun pikkupoukaman lämpimällä kalliolla, varpaat mukavan viileässä vedessä ja ihastelen meren kimmellystä. Löysin kun löysinkin oman pikkuparatiisini. Olen saanut koko poukaman täysin itselleni, syyskuun ja loppukauden etuja, privaattiranta keskellä päivää. Taivaalle kerääntyneet pilvet saivat rannan toisen auringonottajan lähtemään, vaikka vain hetkeä myöhemmin tuuli hajotti pilvet hattaroiksi. Kun etsin tuulensuojaisan kohdan, on juuri sopivan lämmin. Ennen kuin osasin asettua juuri tälle rannalle, kävin katsomassa muitakin pieniä ja suurempia, toinen toistaan kauniimpia poukamia kylästä itään johtavan tien varrella.…
-
Folegandros: Kreikan saarten pieni kaunotar
Jos tykkäät pienestä ja pittoreskistä, sopii Folegandros sinulle. Minä ihastuin siihen, mutta ei sekään sentään täydellinen ollut. Saarihyppelylly silti oiva muutaman päivän kohde! Folegandros, ensimmäinen kohteemme, oli pikkuruinen ja sievä, juuri sellainen kreikkalaiskylä, joista tykkään. Hotellimme oli ylhäällä Chorassa, kolmen kilometrin päässä satamasta. Sinne hurautimme halki karuakin karumman maiseman bussilla, joka lähti heti kun laivamme saapui satamaan ja matkustajat saatiin kyytiin. Tällaiset käytännön asiat Kreikassa toimivat loistavasti. Heti ensimmäisenä iltana kävelimme mäen päällä olevalle kirkolle ihailemaan auringonlaskua. Usvaisesta säästä johtuen pallukan katoamista mereen ei päästy todistamaan, mutta kauniit, utuiset värit laskeva aurinko piirsi taivaanrantaan ja kylän valkoisiin taloihin. Osuimme paikalle kastejuhlien aikaan ja kirkon ovesta näimme pilkahduksen juhlaväestä kiertämässä kehää…
-
Skopelos, sä veit mun sydämen
Eihän se toki ollut ensimmäinen kerta. Sydän-parka on koetuksella jokaisen Kreikan matkan jälkeen, jokaiselle saarelle lienee jäänyt palanen sydäntäni. Ei Jorgokselle, eikä kenellekään muulle, vaan merelle, auringolle, valkoisille taloille, sinisille ikkunaluukuille, virkatuille pitsiverhoille ja pelargonioille, kaikelle sille mikä tekee Kreikasta Kreikan. Mikä siinä Skopeloksessa oli sitten niin ihanaa?Ensinnäkin itse kaupunki on todella kaunis. Skopelokselle tulimme siskoni Kaisan kanssa Alonissoksen saarelta kesäkuisella saarihyppelyllä. Heti satamasta nähtynä kaupunki oli hurmaava. Tiesin heti että tästä paikasta tykkään.Neljän kukkulan päälle rakennettu kaupunki on esteetikon unelma. Katsoipa sitä mistä kulmasta tahansa, aina se näyttää yhtä houkuttelevalta. Sellainen kauneus saa minut hyvin onnelliseksi, tuntuu että suu kääntyy hymyyn ihan väkisin. Ihan erilaista kuin muualla KreikassaSkopeloksella ei…
-
Hyvän mielen majatalo
Aamiainen päivänvarjon alla terassilla, näköala kohti upeaa, valkoista kukkulakaupunkia, selän takana valtava bougainvillea-pensas, kulhossa kreikkalaista jukurttia ja hedelmiä, auringonvalo ja taivaalla kiitävät sirittävät pääskyset. Yhtään onnellisempi en voisi olla. Oli niin aikainen aamu, että teki mieli pitää vielä silmiä kiinni katamaraanin kyydissä. Perillä Skopeloksella ei väsymyksestä ollut enää tietoakaan. Ihana kaupunki loisti aamuauringossa ja mielen valtasi onni ja kupliva jännitys: täällä saadaan siis viettää pari seuraavaa päivää. Onpa ihanan näköinen paikka! Satamassa meitä odotti talon emäntä Evangelia. Hän johdatti meidät heräilevän kaupungin läpi talolleen ja saimme huoneenkin heti aamusta. En ikinä unohda, miltä näkymä huoneemme ikkunasta näytti. Se jos mikä, oli rakkautta ensisilmäyksellä. Paitsi, että aamuauringossa kylpevä kaupunki oli täydellisen…
-
Voi mikä ihana pikkupoukama!
Pieni on kaunista. Se on minun mottoni monessa asiassa ja nykyään ehdottomasti myös rannoissa. En ymmärrä alkuunkaan, miksi edelleen mainoksissa hehkutetaan ”kymmenen kilometriä upeaa hiekkarantaa”, kun vähempikin riittäisi aivan varmasti. Kuka sen edes jaksaa kävellä päästä päähän? (Takaisinkin pitäisi vielä jaksaa marssia.) Silti ihmeen sitkeässä elää käsitys, että turisti haluaa mennä nimenomaan suurelle rannalle, hiekkarannalle. Miksi ihmeessä? Kreikkalaisella Alonissoksen saarella lähdimme siskoni Kaisan kanssa päiväretkelle Votsin kylään ja rannalle, josta olimme nähneet etukäteen kuvia netissä. Matka oli sen verran pitkä ja ilma niin kuuma, että kävellen matkalle olisi nääntynyt, joten päätimme hurauttaa sinne taksilla. Heti kohteen kuultuaan taksikuski sanoi, että ei sinne kannata mennä. Votsi on satama ja pieni kylä. It’s…
-
Vinkkejä Kreikan saarihyppelijälle
Lokakuinen Kreikan saarihyppelyni on ollut monet kerrat mielessäni talven pimeinä iltoina. Mitä jäi päällimmäiseksi mieleen? Aurinko, pitagyrokset, kissat, sinivalkoiset talot, jukurtti ja hedelmät hunajalla, kimmeltävä meri, kapeat kujat ja portaat, sininen taivas, laivamatkat, ruudulliset pöytäliinat, puheliaat ihmiset, vuoristomaisemat sekä autuaallinen olotila vapaudesta ja mahdollisuudesta nähdä kaikki tämä. Kun laiva saapui satamaan, siellä vallitsi aivan omanlaisensa odotuksen tunnelma. Oli lähtijöitä, saattajia, vastaanottajia, viranomaisia ja sivusta katsojia. Oli ihanaa kuulua lähtijöiden joukkoon ja katsella valtavaa laivaa, joka moottorit jylisten parkkeerasi laiturin reunaan miesten juostessa laiturilla tempomassa laivasta heitettyjä köysiä oikeille paikoilleen. Siinä oli joka kerta tekemisen meininkiä, jokainen tiesi oman tehtävänsä ja teki sen ammattimaisella rutiinilla. Mitä suurempi laiva ja pienempi laituri,…
-
Nähdään taas, Ateena!
Neljä päivää Ateenassa kului siivillä. Oli ihanaa vain kierrellä suuressa kaupungissa, katsella ihmisvilinää hiljaisten saarten jälkeen ja illalla ajaa ratikalla ”kotiin” paikallisten joukossa. Monastirakin aukiolla katutaitelijat tanssivat, ihmiset tapasivat ystäviään, söivät jäätelöä, leikkivät lastensa kanssa tai vain kulkivat aukion poikki matkallaan jonnekin. Alueella oli kirpputori, turistikauppoja ja ravintoloita. En tiedä onko kirpputori viikonloppuisin parempi, mutta nyt siellä ei ollut ainakaan juuri mitään, pelkkiä krääsäkauppoja sekä vanhojen huonekalujen, astioiden ja sekalaisen roinan tori. Oman lisänsä Monastirakin viehätysvoimaan toi arkkitehtuurin historian kerroksellisuus: Hadrianuksen antiikin aikaisen kirjaston vieressä oli moskeija osmaanien aikakaudelta ja sen vieressä ortodoksinen kirkko. Monilla metroasemilla oli antiikin nähtävyyksiä: ruukkuja, patsaita, vanhoja hautoja (jopa luuranko), rakennusten raunioita, paloja mosaiikkilattioista. Ermou-kadulla…
-
Ateena, missä yllätin itseni
Kun suunnittelin saarihyppelyn reittiä Suomessa, ajattelin jossain vaiheessa, että olisi parasta jos voisin jättää koko Ateenan väliin. Suomen uutisissa oli juuri ollut puhetta Kultaisen aamunkoiton pidätyksistä ja levottomuuksista, joita Ateenassa oli ollut. Matkanjärjestäjien lentoja ei enää lokakuun lopussa ollut miltään saarelta ja lennot esimerkiksi Rodokselta Ateenan kautta olivat järkyttävissä hinnoissa, neljänsadan euron hujakoilla. Sen vuoksi varasin jo Suomesta paluulennon Turkish Airlinesilla Ateenasta Istanbulin kautta Helsinkiin. Mutta kun heräsin Ateenassa, yhden rannalla vietetyn relauspäivän jälkeen, tajusin, miten kamalaa on viettää keskustassa vain yksi päivä. Eihän se riitä mihinkään! Minkä hienon nähtävyyden valkkaisi, oli niin monta kiinnostavaa! Ensimmäinen päivä meni vähän ”hukkaan” (olihan rannan valohoito toki ihanaa!) koska maanantaina kaikkien paikkojen sanottiin…
-
Leros – luovan hulluuden saari?
”Leros ei ole kovin kummoinen. Leroksella ei ole mitään nähtävää. Lerokselle ei kannata mennä.” Näin minulle Lerosta kuvailtiin.Ai ei vai? Katsokaa vaikka itse, miten kaunista siellä oli! Mikä ihana turkoosin sinisenä hehkuva meri! Lerokselle lähtemistä käänsin ja väänsin moneen kertaan. Patmos oli kaunis saari ja Captain’s House hotellin huone niin viihtyisä, että sieltä ei olisi tehnyt mieli lähteä ollenkaan. Omistajatkin olivat mukavia, aamupala hyvä ja se sänky – aivan ihana. Yölaiva, jolla aion mennä Ateenaan kulkee Rodokselta päin ja koukkaa ensin Lerokselle, sitten Patmokselle. Olisin siis aivan yhtä hyvin voinut mennä sen kyytiin Patmokselta. Mutta. Kun nyt kerran olen näin lähellä, niin miksen kävisi katsomassa samalla miltä Leros näyttää. ”Ei…
-
Huhuu, onko täällä ketään?
Koska viivyin Karpathoksella aiottua pidempään, piti suunnitelmia muiden saarten osalta muuttaa. Mietin, jätänkö Lipsin vai Leroksen väliin. Laiva-aikatauluja selatessa löysin kaksi järkevää ratkaisua: joko olla neljä päivää sekä Lipsillä, että Patmoksella ja sitten laivalla Ateenaan tai viisi päivää Patmoksella ja kolme Leroksella. Päädyin Patmos-Leros yhdistelmään, sillä Lipsi näytti kuvissa aika pieneltä kohteelta ja muistelin, miten hiljaiselta Halkilla tuntui lokakuun alussa. Patmoksella koin iloisen yllätyksen, kun löysin Patmos Star -laivan joka vielä liikennöi Lipsin ja Patmoksen väliä. Nettisivut, joilta olin laivayhteyksiä katsonut, eivät maininneet ollenkaan näitä pienempiä laivoja.Laiva lähti 7.30 ja ennen sitä söin pikaisen aamupalan (ja sain banaanin mukaani), vaikka hotellin aamiainen alkoi virallisesti vasta klo 8. Hyvää palvelua. Pian…
Saatat myös pitää
Nähdään taas, Ateena!
Kirkkojen ja kreisibileiden Ios
Fifty shades of green – SARK
