-
Patmos – uskisten ja trenditietoisten saari
Patmoksen saarella viihtyvät niin pyhiinvaeltajat, italialaiset trendinuoret, kuin päiväksi saapuvat risteilymatkustajat. Onneksi kausi on niin lopussa, että italialaisista ei ole tietoakaan ja risteilymatkustajiakin saa aika hyvin väisteltyä. Muutaman nunnan olen katukuvassa nähnyt, liekö sitten niitä pyhiinvaeltajia. Karpathoksen laivamatkan jälkeen yövyin kamalassa röökinkatkuisessa huoneessa hotelli Savoyssa Rodoksella. Hotellista saamaani mielikuvaa ei ainakaan parantanut se, että vaikka olin lähettänyt sekä sähköpostia, että soittanut varmistaakseni huonevarauksen ja yölaivalla saapumisen, yövuorossa oleva pahantuulinen äijä ei tiennyt mitään tulostani. Ja minähän siitä vihat sain niskoilleni, tulla nyt yhdeltä yöllä ilmoittamatta! Hintakin nousi yllättäen sovitusta 25 eurosta 30 euroon, mutta siinä pidin tiukasti puoleni väsymyksestä huolimatta. Kestin juuri ja juuri siellä sen seitsemän tuntia, jonka ehdin…
-
Pyhimyksiä ja pieniä ihmeitä
Ennen kuin kävin nukkumaan, päätin että en aio olla Olympoksessa lauantaihin asti. Tuuli oli saanut omankin tuuleni kääntymään ja halusin takaisin ihmisten ilmoille. Laitoin herätyskellon soimaan kuudeksi tähdätäkseni seitsemän bussiin ja edelleen kahdeksan laivaan. Kuudelta tuuli ulisi nurkissa ja ikkunasta näkyi vaahtopäiden täplittämä meri. Käänsin kylkeä ja ajattelin, että täytyy olla jokin muu keino.Kun nousin, huomasin, että talossa ei ollut sähköä. Tämäkin vielä! Aamulla kävelin kylänraitilla kyselemässä, olisiko kukaan menossa Pigadiaan. Eräs huivikaupan mummo kertoi miehensä menneen sinne jo aamulla, olisit kysynyt eilen, niin olisit päässyt kyydillä. Hän neuvoi, että kannattaa kuitenkin käydä kysymässä alakylän Sofialta kyydistä, siltä, jolla on kahvila supermarketin lähellä. Hän kyllä tietää, jos joku on menossa…
-
Olympos ei päästä otteestaan
Kahden yön jälkeen kävelin aika haikein mielin kylän kapoista pääkatua pitkin. Oli aika jatkaa matkaa. Suunnitellun yhden yön sijasta olin ollut jo kaksi. Jokainen talo näytti mukavan kotoisalta, jopa kreikkalainen musiikki, josta en yleensä ottaen tykkää, kuulosti hyvältä. Minas, hotellin omistaja, jonka oli tarkoitus viedä minut Pigadiaan, tuli minua vastaan ja kysyi olenko valmis lähtemään. Kyllä ja en. Reppu on kyllä pakattu, mutta mieli ei ole valmis. No, meneehän niitä laivoja myöhemminkin, hän totesi. Ei, kyllä tänään täytyy lähteä. Olen pari yötä Rodoksella ja sitten perjantaina Lipsille. Sovimme, että näemme hotellilla yhdeltä. Kipaisin alakylään viemään kortteja postiin ja hakemaan ruokakaupasta jotain pientä evästä. Täti, jonka luona söimme ensimmäisenä iltana, sanoi…
-
Olympos, Olympos, tuo kylistä kaunein?
Ihme ja kumma, pääsin kuin pääsinkin lopulta Olympokseen! Mutta hilkulla oli. Aamulla päätin varata huoneen Nikos Hotellista Diafanista, eli Olympoksen lähellä olevasta satamakylästä. Kun avasin sähköpostini, sinne oli tullut eräältä Irinalta, Olympoksessa sijaitsevan hotellin omistajalta, viesti. Olin nimittäin kysynyt sieltä majoituksen hintaa sähköpostilla. Asunto oli normaalisti 60e, mutta minulle hän olisi antanut sen 50 eurolla, liian kallis kuitenkin. Kyselin samalla häneltä, osaako hän kertoa millä tavalla pääsisin Olympokseen Pigadiasta. Ja siihen liittyen hänellä oli minulle uusi vinkki. Hänen tuttunsa, Minas tulee tänään käymään Pigadiassa ja voisin päästä hänen kyydillään. Minaksella on myös hotelli, jonne voin mennä yhtä lailla. Viestiin hän oli lisännyt Minaksen puhelinnumeron ja hotellin nimen. Googletin huvikseen hotellin…
-
Privaattihotellissa ja kahvikupposella Karpathoksella
Laivamatka Karpathokselle oli ihana. Tästä se alkoi. Laiva peruutti satamaan, peräluukku laskettiin ja matkustajat hoputettiin sisään. Olen aina tykännyt matkanteosta, niin bussilla, junalla, lentokoneella, kuin laivalla. (Yksi poikkeus on: henkilöauto. Vihaan siinä kopperossa istumista.) Anek Linesin Prevelis-laivan kannelta oli mukavaa katsella kuinka Halki jäi yhä kauemmas ja laiva lipui eteenpäin sinistäkin sinisemmällä merellä. Luin kirjaa pelastusliivilaatikon päällä makoillen ja nautin matkanteon helppoudesta. Kannella minulle tuli höpöttämään joku tyttö omituisia juttuja. Hänen olemuksestaan ja jutuistaan kävi hyvin nopeasti ilmi, että kyseessä ei ollut, opettajasiskoani lainatakseni, se penaalin terävin kynä. Hän esimerkiksi käveli ohitseni ja sanoi ”I’m sorry, I’m on the phone” ja todisti sen vielä pikkurilli suuta, peukalo korvaa kohti -eleellä.…
-
Kanoja, rantaelämää ja kasvisruokaa ontuvan tarjoilijan ravintolassa
Toisen Halkin päiväni aloitin hedelmäaamupalalla terassillani. Terassilta näkyi meri ja lahdenpoukaman toisen puolen rinteessä paistattelevat, auringonvalon kultaamat talot. Suoraan etualalla oli kuitenkin tyhjä tontti, epämääräistä joutomaata, jolla kanat tepastelivat ja jota kissat käyttivät vessanaan. Tätä pikanttia yksityiskohtaa Booking.com ei maininnut sanallakaan, vaan myi tämänkin kämpän ”merinäköalalla”. Olisihan siinä voinut vaikka lukea ”näkymä eläintarhaan”. Kävin toisena päivänä rannalla. Sinne oli noin 20 minuutin kävelymatka. Reitti rannalle kulki karun maiseman halki. (Koska tämähän on Halki.) Tunnelma oli kuin Hitchcokin Linnut-elokuvasta, kun varikset lensivät kilpaa raakkuen ympärilläni ja kanat ja kukot yhtyivät kaoottiseen kuoroon. ”TURISTI TULOSSA!”Perillä odotti hiekkaranta, vaikka olin odottanut pikkukivirantaa, niin kuin Kreikassa usein on. Vesi oli kirkasta, mutta varpaiden uittaminen…
-
Halki poikki ja pinoon
Tulin eilen Halkin saarelle Dodekanesian Seawaysin katamaraanilla. Olipa nopea ja mukava kyyti! Olin katsellut laivojen aikatauluja jo Suomessa netistä, mutta lippua ostaessani aloin epäröimään. Netin kautta ostettaessa lipulle tuli kymmenen euron palvelumaksu. Kun itse lippu maksoi vain 16 euroa, tuntui kymppi aika kohtuuttomalle lisälle. Lisäksi lippu olisi kuitenkin pitänyt hakea lipputoimistosta varaustunnuksella. Miksei siis samantien ostaisi lippua vasta paikanpäältä? Googlailin saarihyppelykokemuksia ja tulin siihen tulokseen, että lokakuussa ei tarvitse ostaa lippuja etukäteen, tilaa laivoilla on. Se oli oikea ratkaisu. Lipun sai sataman lipputiskiltä (ostin sen edellisenä päivänä) tai lipun olisi saanut ilman kuluja myös matkatoimistosta. Katamaraanissa oli matkustajia kourallinen. Kansipaikkojakin oli muutama, mutta ne olivat kaikki varattuja. Vaikka takakansi olikin…
-
Rodoksen ensitunnelmia
No, onko Rodos ihana vai kamala? Ei kumpaakaan. Päivän aikana olen nähnyt upeita historiallisia rakennuksia ja rumia hotelleja, sinisenä hohtavan meren ja aurinkotuolien rivistön tyhjällä rannalla, kukkaryöppyjä kivimuureilla ja roskia vallihaudassa, kulkukissoja mukulakivikaduilla ja loputtomia turistivirtoja sekä sinivalkoisia kalastajalaivoja taustanaan vanhankaupungin ritariaikaiset muurit. Vastakohtia toisensa perään. Suomalaista lihapullabaaria ei ole vielä tullut vastaan. Minkä vuoksi olen tietysti joutunut olemaan nälässä. Paikalliselämää on näkynyt enemmän kuin osasin odottaa: kalastajia Mandrakin satamassa, mummon ja papan parvekkeillaan tähyilemässä, lapsia pyöräilemässä, nuoria pareja parantamassa maailmaa kahvikupposen äärellä. Hotellin aamupala oli iloinen yllätys. (Tosin sitä oli Booking.comin arvosteluissa kehuttu, joten tiesin odottaa tavallista budjettihotellia runsaampaa aamiaista.) Tarjolla oli viittä erilaista leipää, joista kaksi täysjyvää, kananmunia…
Saatat myös pitää
Köpis on kiva ja kompakti
Oodi päiväkänneille
Hurtigruten – keväällä vai syksyllä?
-
Saarihyppelijä saapui Rodokselle
Kalispera Rodokselta! Lensin tänne Finnmatkojen sikahalvalla menolennolla, 45 euron hintaan. Matkanjärjestäjät myyvät viimeisiä Välimeren koneita täyteen hinnoilla, jotka saavat kroonista matkakuumetta potevan tuskailemaan: voiko noin halpaa lentoa jättää ostamatta. Ei voi. Sen vuoksi täällä nyt sitten ollaan. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että syyskuun alun lomaviikosta Lefkaksella jäi kova Kreikan kaipuu, viikko kun tuntui aivan liian lyhyeltä. (Terveiset reissuystävälle!) Tuli tunne, että tätä täytyy saada lisää. Finnmatkojen käyttämän Tui Nordic lentoyhtiön käsimatkatavaran painoraja on viisi kiloa. Minulla oli tavaraa yhteensä 7,2 kiloa, jotka ehdin ennen lähtöselvitystä jakaa jo ruumaan meneviin ja käsimatkabagaasiin. Kun kysyin, voisiko tämän määrän ottaa koneeseen sisään, lähtöselvityksessä sanottiin, että voin itse päättää. Otin tietenkin rakkaan reissureppuni mukaani…
