Yleinen
-
Andalusian valkoisiin kyliin pääsee bussillakin
Vihreitä niittyjä, kukkaruukkuja seinillä, kumpuilevia oliivipeltoja, punaviiniä ja jamon serranoa, appelsiininkukkien tuoksua, mutkittelevia teitä, auringon paistetta ja sadepilviä, soljuvaa espanjan kieltä sekä tietenkin valkoisten kylien valkoisia kujia. Kaikkea tätä tarjosi minulle huhtikuinen Andalusia, jota kiersin bussilla. En tiedä mistä sain päähäni, että tänä keväänä täytyy päästä Andalusian valkoisiin kyliin. Espanja-kuumeeni alkoi jo talvella, kun seurasin Toinen katse (La otra mirada) -nimistä sarjaa Areenasta ja löysin sisältäni suuren kaipuun päästä puhumaan espanjaa. Matkalle lähtöön vaikutti ennen kaikkea se, että minulla oli KLM:n palkintopisteitä juuri sen verran, että sain niillä yhden suunnan lennon Eurooppaan. Malaga oli yksi niitä kohteita, joihin pisteeni riittivät. Paluulennon ostin Norwegianilta ja näistä lennoista maksoin yhteensä satasen. Hyvä…
-
Agistri – kuin mökkilomalla Kreikassa
Oletko koskaan kuullut Agistrista? En minäkään ollut, ennen kuin törmäsin tuohon outoon nimeen viime kesänä sopivaa rantakohdetta etsiessäni. Siinähän se köllötteli aivan Ateenan kupeessa, vain tunnin laivamatkan päässä Pireauksen satamasta. Saarella oli hyvin rauhallista. Männyt tuoksuivat, hyttysit inisivät. Iltaisin Ateenan valot loistivat taivaanrannassa ja silti oltiin aivan eri maailmassa. Hahmottelin saarihyppelyn reittiä – Hydra ja Poros olivat jo varmat valinnat – kun huomasin kartalla tuon pikkuriikkisen saaren Aeginan vieressä. Ensimmäiset kuvat turkoosina kimmeltävästä merestä ja vaaleasta hiekasta pinjamäntyjen katveessa herättivät heti kiinnostuksen. Kreikan valtion matkailutoimiston julkaisema esite sai minut kuitenkin melkein perääntymään, vaikka sen perimmäinen tarkoitus lienee päinvastainen. Sen mukaan Agistri on nuorten ateenalaisten bailupaikka, jossa musiikki raikaa yötä päivää.…
-
Poros elää paikalliseen tapaan
Kuuluisan Hydran vähemmän tunnettu naapuri Poros ansaitsee sekin tulla tunnetuksi. Paikalliselämää etsivän kannattaa suunnata Porokselle. Kesäkuussa turisteja oli vähän ja rantakadun ravintolat täynnä kreikkalaisia. Vehreä saari on aivan Peloponnesoksen kyljessä. Hydralta hyppäsin taas katamaraanin kyytiin ja saavuin Porokselle. Kreikan saarista Poros ja Paros menevät helposti sekaisin. Poros kuuluu Argo-Saronisiin saariin, jotka ovat Ateenan eteläpuolella ja Poros taas Kyklaadeihin, eli melko keskelle Aegean merta. Vaikka Hydra ja Poros ovat lähellä toisiaan, ne ovat yllättävän erilaisia. Heti tullessa huomasin, että Poros oli metsäisen vehreä ja kaupunki vaikutti Hydran pikkukaupunkia vilkkaammalta. Poroksen saari on lähes kiinni mantereessa. Peloponnesos on vain parinsadan metrin levyisen salmen toisella puolen. Mantereen puolella oleva Galetaksen kaupunki kuuluu ohittamattomana osana Poroksen…
-
Hienostunut Hydra sopii aikuiseen makuun
Aikuiseen makuun sopiva Hydra hellii lomailijaa kukkuloiltaan avautuvilla upeilla maisemillaan ja rauhallisella ilmapiirillään. Täällä eivät mopot pärise, eikä saarella ole autojakaan. Saaren vauras historia näkyy satamaa ympäröivissä korkeissa kivitaloissa, joita merikapteenit aikoinaan rakennuttivat. Jos haluat yhdistää Ateenan kaupunkilomaan pari päivää jollain saarella, Hydra on mainio vaihtoehto! Hydra kuuluu Argo-Saronisten saarten ryhmään eli lähimpänä Ateenaa sijaitsevien saarten joukkoon. Matka Pireauksen satamasta saarelle kesti Hellenic Seawaysin katamaraanilla kaksi tuntia ja maksoi 28 euroa. Hydran satama on sen verran matala, että sinne pääsee vain katamaraaneilla tai kantosiipialuksilla, suurilla, edullisilla laivoilla ei ole saarelle asiaa. Hydra on muutenkin rikkaiden temmellyskenttää ja selvästi kalliimpi kuin monet muut Kreikan saaret. Maksoin vaatimattomasta yhden hengen huoneesta 65 euroa yöltä,…
-
Joulun ihmemaa Gdansk on ihan lähellä
En ole jouluihminen. En pidä jouluun liittyvästä kaupallisuudesta, häsläämisestä, pakkolahjoista enkä erityisemmin jouluruuista. Mutta joulukaupungeista tykkään! Minusta on ihanaa katsella, miten joulua vietetään muualla kuin Suomessa, miten kauniisti kaupungit koristellaan ja miten upeita jouluvaloja voi olla olemassa. Oi, miten tykkään nuuhkia joulun tuoksuja ja maistella joulun ajan herkkuja muualla maailmassa. Se, että saa kävellä kaikessa rauhassa kauniissa ympäristössä jouluun virittyvää satumaista kaupunkia ihaillen, on minulle parasta joulun tunnelmaa. Kaikkea tätä saimme kokea Gdanskissa. Gdanskin joulumarkkinat olivat melko pienet, mutta tykkäsin niistä silti. Vaikka erilaista joulutilpehööriä onkin kiva hiplailla, en juurikaan ostele turhaa krääsää. Olisihan se kissa-aiheinen joulupallo ollut söpö, mutta turhake jäi silti sinne. Keskityimme katselemaan ja maistelemaan torilla myytäviä…
-
Hyvää ei halvalla saa – paitsi Gdanskissa
Gdansk, tuo Puolan aarre Itämeren rannalla, oli superyllättäjä! Hurmaava ja helppo, kaunis ja kylmä, mutta ennen kaikkea edullinen! Eihän siellä saanut rahaa kulumaan yrittämälläkään. Neljän päivän matkaan kului kaikkinensa 280e, johon kuuluivat lennot, majoitus, ruokailut, shoppailut, kampaamokäynti ja lentokenttäkuljetukset kohteessa. Ja huom! Tavoistani poiketen oikein törsäsin tällä matkalla. Varasimme Gdanskin matkan puhtaasti siitä syystä, että Norwegianin kolmen tunnin tarjouksessa tuli tyrkylle järjettömän halpa hinta: 19,90e/suunta. Soitin siltä istumalta ystävälle, jonka kanssa oli tarkoitus nähdä ja ehdotin, että jos nähtäisiinkin Helsingin tai Kotkan sijaan Gdanskissa. Kiinni veti! Vilkaisin vielä pikaisesti majoitustarjontaa ja sen hintatasoa ennen lentolippujen nappaamista. Gdansk oli tässä suhteessa vielä huikeampi yllätys, toinen toistaan halvempia ja silti kivannäköisiä majapaikkoja…
-
Kävelen itseni onnelliseksi
Milloin minä muutuin matkailijana niin, että kenkien ja vaatteiden haalijasta tulikin maisemien metsästäjä? Milloin myöhään kukkuja muuttui kuudelta herääväksi aamuvirkuksi, joka nousee katsomaan auringonnousua? Milloin kalleimmaksi aarteeksi muodostui kivikkoiselta polulta löytynyt käkkyräinen oksa tai aaltojen sileäksi hioma kivi? En tiedä, mutta sen tiedän, että muutos on tapahtunut ja nyt se on tärkeä ja pysyvä osa minua. Kun heräsin, kännykän kello näytti 6.22. Mikähän siinä on, että Suomessa en koskaan herännyt töihin tähän aikaan, mutta täällä Kastellorizossa taas en osaa nukkua pitkään. Päätin, että nyt on juuri oikea aika nousta ja kiivetä katsomaan auringonnousua linnan raunioille. Kun nousin linnalle johtavia jyrkkiä metalliportaita, joiden kaiteesta tarttui metallin haju käsiini, näin oranssin pilkahduksen…
-
Miten päädyin kreikkalaisiin häihin?
Mistä sinä tunnetkaan hääparin, minulta udeltiin häissä. Se onkin aika mielenkiintoinen tarina, vastasin heille. Me nimittäin tapasimme vasta laivamatkalla tänne tullessa, siis alle viikko sitten. Se, että sain kutsun kreikkalaisiin häihin, on yksi hienoimpia asioita, mitä minulle on koskaan matkoillani sattunut. Se tuntui niin uskomattoman ihmeelliseltä, että väitän saaren taikavoiman vaikuttaneen asiaan. Törmäsimme Floran kanssa viikon aikana useita kertoja ja juttelimme niitä näitä. Kun sitten häitä edeltävissä, hyvin rennoissa juhlissa sain häneltä kutsun häihin, se tuntui samaan aikaan ihmeelliseltä ja toisaalta siltä, että juuri näin oli tarkoitettukin. Flora sanoi heti kutsun esitettyään ”no presents”. Minä ehdotin varovasti, että entä jos minun lahjani heille olisi se, että otan häissä valokuvia. Flora…
-
Kun saarihyppelijä paikoilleen jämähti
Tänään se taas saapui, tuo pelottava, sininen jättiläinen, joka ahmaisee ihmiset sisuksiinsa ja vie heidät pois: Blue Star Ferriesin autolautta. Kun näin sen, mahan pohjassa muljahti ikävästi, pulssi nousi, jalat menivät veteläksi ja mieleen nousi vain yksi asia. Ei vielä! En halua vielä lähteä. En vieläkään. Tätä minulle ei ole tapahtunut vielä kertaakaan saarihyppelyllä, ehkä siksi, että olen tehnyt suunnitelmia ja hotellivarauksia etukäteen ja siksikin on ollut paitsi pakko, myös ilo jatkaa matkaa. Mutta nyt istun täällä rantakadun kahvilassa samaan aikaan haikeana ja tyytyväisenä: olen juuri hyvästellyt australialaiset ystäväni, jotka kaikki lähtivät pois, mutta helpottuneena siitä, että minun ei ollut pakko lähteä. En suoraan sanottuna ymmärrä ollenkaan, miksi en pysty…
-
Sukellus siniseen maailmaan
Tarina Kastellorizosta jatkuu. Aurinkoinen retkipäivä siniselle luolalle ja St. Georgen saarelle oli jotain sellaista, mitä en kovin usein yksin tee. St. Georgen saari oli hyvin erikoinen yhdistelmä: aurinkotuolit, vähäpukeiset auringonottajat ja pieni, valkoinen, kreikkalaisortodoksinen kirkko vierekkäin. Taivaallista aurinkosuojaa tarjolla. Kävelin ensimmäisenä iltana satamakadulla, kun huomasin mainoskyltin sinisestä luolasta. En kovinkaan usein lähde yksin matkustaessani retkille, mutta tämän kohdalla tiesin, että tuon haluan nähdä. Eikä retken hintakaan päätä huimannut, vain 10 euroa. Ensimmäinen koju tarjosi lähtöä klo 9. Ajattelin, että melko aikaisin, kun aamulla pitäisi käydä ensin leipomossa ja syödä aamupala ennen lähtöä. Seuraava tarjosi lähtöä varttia vaille kymmenen. En erityisemmin tykännyt miehen lipevän limaisesta tyylistä, (mulle ei tarvi lässyttää noita…
