Yleinen
-
Kun Jorgos orgasmia tarjosi
Yksin matkatessa Naxoksella alkoi tapahtua! Arvatkaapa kauanko kestää ennen kuin kreikkalainen mies ottaa seksin puheeksi viinilasillisen äärellä? Kolme minuuttia, vähän alle. Tinokselta palasin takaisin etelään päin, uudelleen Naxokselle, josta minun oli tarkoitus jatkaa matkaa Koufonissille. Viikonloppuhinnat Koufonissilla olivat pompanneet korkealle, joten päätin jäädä muutamaksi päiväksi Naxokselle kirjoittamaan blogia. Halusin myös etsiä ja kuvata ne paikat, jotka muistin 18 vuoden takaa, mutta joita en ollut vielä löytänyt. Ensimmäisenä löysin vanhan kaivon, jonka hanasta aikoinaan haimme vettä. Sen läheltä jatkoin matkaa sattumalta vanhalle kaupalle, joka oli yhtä ihana kuin vuosia sitten. Se oli kattoa myöten täynnä mielenkiintoista tavaraa kuten koreja, saviastioita, peltisiä viinikannuja, valtavia säkkejä mausteita, teetä, pähkinöitä, hyllytolkulla rakia, oliiviöljykanistereita, viinipulloja…
-
Paikalliselämää ja pyhää öljyä Tinoksella
Takaisin todellisuuteen! Sitä Tinos oli kaikin puolin Mykonoksen pintaliitoelämän jälkeen. Mutta kreikkalaiselämän lisäksi tarjolla oli aika hihhulimeininkiä myös. Siitä pitivät huolen uskisturistit, joita Tinoksella riittää. Tinokselle päädyin, kun en oikein osannut päättää minne jatkaisin matkaa yksin Mykonokselta. Niinpä nousin samaan laivaan Hannan kanssa ja hyppäsin pois Tinoksella, kun Hanna jatkoi Rafinaan ja kohti Ateenan lentokenttää. Olipa kummallinen, melkein epätodellinen tunne vilkuttaa satamasta laivan kannella seisovalle ystävälle. Haikeus ja seikkailumieli samassa paketissa ja ihmetys siitä, että nytkö tämä meidän yhteinen reissu jo päättyi. Hyvin pian huomasin, miten erilaiseen paikkaan olin tullut Mykonokseen verrattuna. Keskustassa liikkui eniten kreikkalaisia ja luksusravintolat olivat vaihtuneet gyrospaikkoihin. Vanhassa satamassa kalastajat setvivät verkkojaan ja paikallisella rannalla oli…
-
Yksi Mykonos ilman turisteja, kiitos!
Mykonos, miten mielelläni olisinkaan tykännyt sinusta! Melkein onnistuinkin, mutta sori, olit liian täynnä itseäsi ja varma ihanuudestasi, että olisin syttynyt. En väitä, ettetkö olisi kaunis, tottahan toki, mutta todellinen kauneutesi oli kuorrutettu piiloon, luksuselämän alle, kuin amerikkalainen joulukuusi, jossa ei enää itse puuta näy koristeiden alta. Mykonoksella kaikki oli siistiä ja huoliteltua ja samaan aikaan kuin kulissia, pelkkää höttöä ja hattaraa. Turisteja riitti varsinkin iltaisin, mutta tämä ei ollut kuulemma mitään verrattuna elokuuhun, jolloin kapeilla kaduilla on lähes mahdotonta liikkua. Ymmärtäähän sen, että pikkuruinen kaupunki ei ole rakennettu kahdelle miljoonalle turistille, joita siellä vuosittain käy. Turistina turistipaljouden kritisoiminen on tietysti kyseenalaista, mutta toivoisin silti pystyväni liikkumaan kaikessa rauhassa, ilman että…
-
Naxos sopii ihan jokaiselle
Naxoksella on kaikkea mitä vain kaivata voi: ravintoloita, kauppoja, leipomoita, jäätelötiskejä, kahviloita, upeita rantoja, vanhoja kyliä, vaellusreittejä ja ennen kaikkea paikalliselämää. Naxos sopii jokaiselle lapsiperheistä pariskuntiin ja bilettäjiin. Siellä on helppoa viihtyä. Folegandrokselle vilkutettiin heippa laivan kannalta ja matka jatkui upeassa säässä kohti Naxosta. Jo laivan kannelta huomasi, että Naxos on suuri saari, sen rannikon viertä mentiin pitkään ennen kuin saavuimme kaupunkiin. En tiedä miksi olen joka kerta laivalla niin täpinöissäni. Minusta tämä paikasta toiseen siirtyminen, matkan tekeminen ja laivan kannella maisemista nauttiminen on koko jutun suola. Oikea kaupuki, ei mikään kyläpahanen Valkoinen, kukkulan päälle rakennettu kaupunki näytti tutulta vuosien takaa, jolloin olin ollut siellä viikon lomalla. Yhtä kaunis se…
-
Koufonissi – rakkautta ensisilmäyksellä
Täällä minä olen ihan nyt just! Pienellä, ihmeellisellä saarella, jonne tulin kolmeksi yöksi ja jäin viideksi. Kun laiva saapui satamaan, tiesin heti, että tässä on sellainen paikka, jota olen etsinyt. Koufonissi oli rakkautta ensisilmäyksellä. Istun pikkupoukaman lämpimällä kalliolla, varpaat mukavan viileässä vedessä ja ihastelen meren kimmellystä. Löysin kun löysinkin oman pikkuparatiisini. Olen saanut koko poukaman täysin itselleni, syyskuun ja loppukauden etuja, privaattiranta keskellä päivää. Taivaalle kerääntyneet pilvet saivat rannan toisen auringonottajan lähtemään, vaikka vain hetkeä myöhemmin tuuli hajotti pilvet hattaroiksi. Kun etsin tuulensuojaisan kohdan, on juuri sopivan lämmin. Ennen kuin osasin asettua juuri tälle rannalle, kävin katsomassa muitakin pieniä ja suurempia, toinen toistaan kauniimpia poukamia kylästä itään johtavan tien varrella.…
-
Folegandros: Kreikan saarten pieni kaunotar
Jos tykkäät pienestä ja pittoreskistä, sopii Folegandros sinulle. Minä ihastuin siihen, mutta ei sekään sentään täydellinen ollut. Saarihyppelylly silti oiva muutaman päivän kohde! Folegandros, ensimmäinen kohteemme, oli pikkuruinen ja sievä, juuri sellainen kreikkalaiskylä, joista tykkään. Hotellimme oli ylhäällä Chorassa, kolmen kilometrin päässä satamasta. Sinne hurautimme halki karuakin karumman maiseman bussilla, joka lähti heti kun laivamme saapui satamaan ja matkustajat saatiin kyytiin. Tällaiset käytännön asiat Kreikassa toimivat loistavasti. Heti ensimmäisenä iltana kävelimme mäen päällä olevalle kirkolle ihailemaan auringonlaskua. Usvaisesta säästä johtuen pallukan katoamista mereen ei päästy todistamaan, mutta kauniit, utuiset värit laskeva aurinko piirsi taivaanrantaan ja kylän valkoisiin taloihin. Osuimme paikalle kastejuhlien aikaan ja kirkon ovesta näimme pilkahduksen juhlaväestä kiertämässä kehää…
-
Viikon kamppeet käsimatkatavaroihin
Yleisön pyynnöstä! Miten pakata viikon lomamatkan tavarat pelkkiin kahdeksan kilon käsimatkatavaroihin, kun on tottunut ottamaan aina matkalaukun. Onnistuuko millään? Kaveri pyysi apua, minäpä kerron, miten itse sen teen. Vaatteet – kevyttä ja ilmavaa Vaatteissa perussääntö on: mahdollisimman vähän ja mahdollisimman kevyttä. Trikoo painaa enemmän kuin paitakangas, leveä röyhelöhame enemmän kuin kapea minihame, farkut enemmän kuin legginssit. Sifonki ja silkki ovat kevyitä materiaaleja. Puntaroi jokainen vaate mielessäsi näin ja saat kahdeksaan tai kymmeneen kiloon mahtumaan muutakin kuin pari hassua vaatetta. Painavimmat (ja kuumimmat) vaatteet ja kengät puet tietenkin päälle koneeseen. Ota mukaan vain toisiinsa kuoseiltaan ja väreiltään sopivia vaatteita. Hengittävät ja helposti kuivuvat vaatteet ovat loistavia reissuvaatteita, jossain vaiheessa voit nimittäin joutua pesupuuhiin.…
-
Päiväretki Nizzasta: Cannes vai Grasse?
Hajuvesistään tunnettu Grasse ja julkkisten lomapaikka Cannes ovat suunnilleen yhtä kaukana Nizzasta. Kumpaan kannattaa tehdä päiväretki? Toukokuisella Nizzan matkalla päädyimme puolivahingossa Cannesiin. Vuoristokylään tehdyn retken jälkeen huomasimme, että samalla junalipulla sai ajella rajattomasti Rivieralla sen päivän ajan. Tottahan toki hyppäsimme saman tien Cannesin junaan. Päivälippu maksoi noin 15 euroa. Missä on Cannesin glamour? Odotukset ei olleet alunperinkään suuren suuret, olimmehan googlanneet Cannesta jo kotona. Emme silti osanneet odottaa, että Cannes olisi niin mitäänsanomaton, jopa vähän nuhjuinen ja suorastaan ruma. Tämä kuuluisa glamourin kehto! Tännekö ne maailman rikkaat ja silmäätekevät rynnivät vuosi toisensa jälkeen? Betonikerrostaloihin, joista tuli lähinnä mieleen entiset, nyt jo puretut Mallorcan halpishotellit. Sekö tekee paikasta hienon, että rantakadun vieressä…
-
Matkavitutus
Aina ei mene ihan putkeen, ei lähellekään sitä. Mutta ainakin tämä raivokas teksti pureutuu aiheeseen, josta harvemmin blogien ihanassa ihmemaailmassa kirjoitetaan. Matkallakin voi vituttaa. Armottomasti. Lue jos uskallat. Siis miten paljon voi vituttaa! Miten paljon voi odottaa paluulentoa, miten paljon kaivata Suomeen! Ylihuomenna se on, ylihuomenna! Paluulento. Kun kidun vielä kaksi päivää tässä perselävessä, niin paluupäivä koittaa. Odotan sitä enemmän kun joulua lapsena. Terveisiä perseestä! Miten on mahdollista että koko ajan sataa, tuulee ihan helvetisti tai on vaan niin pilvistä että palelee? Trooppisen ”kuumassa” Kuubassa! ”Nauti auringosta ja lämmöstä” -toivotukset Facebookissa saa lähinnä raivon valtaan nekin. Mä palelen! Nauttisin, nauttisin todella, jos niitä olisi.Sen sijaan kulutan aikaa tässä vihonviimeisessä kyläpahasessa, joka…
-
Kreikkarakkaus syttyi 30 vuotta sitten
Nostalgiaa luvassa! Vanhoja kuvia, vanhoja muistoja, mutta nuoren, hyvin nuoren tytön kertomana. Tervetuloa teinipäiväkirjani 30 vuoden takaisiin tunnelmiin Thassokselle. Toukokuussa 1987 pääsin ensimmäistä kertaa Kreikkaan. Oi, miten palavasti sitä matkaa odotimme. Olin 13-vuotias ja lähdössä reissuun kahden isosiskoni ja vanhempieni kanssa.Muistan edelleen väläyksinä tiettyjä asioita: unikkoniityt bussin ikkunasta, ensimmäisen oliivin (yäk!), pimeät illat ja tulikärpäset, oliivipuiden reunustaman maantien, joka vei hotelliimme, sitruunalla maustetut, friteeratut mustekalarenkaat (nam!), discon jossa soi Madonnan La isla Bonita ja joka edelleen on minulle Thassos-biisi, pikkuisen, vaatimattoman hotellimme ja sen miten siivoja taitteli yöpaidat sängylle ”tanssimaan”. Paljon on unohtunutkin, mutta onneksi on päiväkirja! Tänään avaan teille 30 vuotta vanhan päiväkirjani sivut. Siis 30 vuotta! Tsiisus…
