-
10 vinkkiä Jerseylle: mitä nähdä ja tehdä?
Jerseyn saaren nähtävyyksistä riittää jokaiselle jotakin. Historiasta kiinnostunutta hemmotellaan ja uljaista maisemista nauttii jokainen. Pienellä saarella ehtii bongaamaan monta kohdetta saman päivän aikana. GoreyGoreyn kylä on jo itsessään näkemisen arvoinen, mutta Mont Orgueilin linna on sen ylpeys, kuin kruunu kauniin kylän yllä. Linna on 1200-luvulta ja sen monissa sokkeloisissa käytävissä ja kolkoissa huoneissa riittää ihmeteltävää. Ylhäältä aukeavat hienot näkymät merelle ja kylään. Varaa reilusti aikaa, olitpa sitten historiafriikki tai valokuvaukseen hurahtanut. Kauppahalli ja kalahalliSt Helierin, saaren pääkaupungin, kauppahallista saa parhaat tuliaiset, jos haluaa ostaa paikallistuotteita. On kuuluisaa Jersey Royal -perunaa, siideriä, fudgea ja tietenkin black butteria, eli hillomaista omenista ja siideristä tehtyä mustaa tököttiä, jota voi syödä vaikka juustojen ja keksien kanssa.Kalahallissa…
-
Fifty shades of green – SARK
Puiden varjostama kapea hiekkatie vie kylästä peltomaisemien halki kohti saaren jylhintä maisemaa. Vanhat graniitista rakennetut kivitalot kukkivine pihoineen reunustavat tietä, vastaan tulee hevoskärryjä ja vanhoja traktoreita. Kissa loikoilee pihalla auringon läikässä ja juoksee kisuttaessa silitettäväksi. Kaikkialla on vehreän vihreää, kaikissa mahdollisissa sävyissä.Tätä kaikkea on Sark. Hevoskärryjen ja polkupyörien saariSark, yksi Kanaalisaarista, sijaitsee Englannin kanaalissa, lähempänä Ranskan rannikkoa, kuin Englannin. Se on niin viehättävä paikka, että on vaikea uskoa tuollaisen paikan olevan olemassa hektisessä nykymaailmassa.Sarkilla ei ole ollenkaan autoja, ei katuvaloja, (no eipä oikeastaan katujakaan) ei asvalttia, ei liikennemerkkejä. Siellä liikutaan joko kävellen, pyörällä, hevoskärryillä tai traktorilla.Tällaiselle maalla kasvaneelle tytölle se on kuin kurkistus menneeseen, jolloin keskellä tietä saattoi turvallisesti ajaa pyörällä. Sark oon niin suloinen, että sen…
-
Joulun alla Ateenaan
Ateenasta ei tule ensimmäisenä mieleen, että sinne menisi matkalle joulukuussa. Keski-Euroopan kaupungit joulumarkkinoineen ja hienosti valaistuine katuineen ovat se tyypillisempi vaihtoehto. Mutta Ateena on kelpo vaihtoehto! Alkutalven pimeyttä ja räntää voi paeta myös Akropoliin juurelle. Viime vuoden lokakuussa seikkailin Kreikan saarihyppelyllä, joka päättyi muutamaan päivään Ateenassa. Ateena oli vähän pakkorako, sieltä oli helpointa lentää takaisin, mutta se osoittautui tosi mielenkiintoiseksi paikaksi. Eihän siellä siis muutama päivä riittänyt. Oli päästävä uudestaan.Ensimmäisellä kerralla lokakuussa ehdin lähinnä kuljeskelemaan keskustassa, mutta joulukuu, jolloin lämpötila ei enää ollut mikään kesäinen, oli mitä mainiointa aikaa tutustua nähtävyyksiin ja museoihin. Museoiden aarteitaTykkäsin aikanaan lukiossa kuviksesta ja varsinkin taidehistoriasta. Muistan katselleeni kuviksen kirjan sivuilta antiikin Kreikan kuuluisimpia taide-esineitä…
-
Se kuuluisa Oian auringonlasku
Tästähän kaikki vaahtoavat. Auringonlasku täytyy nähdä juuri Oiassa, eikä missään muualla, koska siellä se on niin uskomattoman upea. Ihmisiä tulee bussilasteittain ja suosituimmat näköalapaikat ovat tupaten täynnä vähän ennen h-hetkeä. (Vai pitäisikö sanoa a-hetkeä?) Arvatkaa mitä tapahtui? Aurinko laski hiljalleen alemmas, taivas värjäytyi punertavaksi ja sitten se vajosi mereen. Öööö, eikö kukaan todellakaan ole koskaan aikaisemmin nähnyt mitään vastaavaa? Oiahan ei suinkaan ole maailman ainoa paikka, missä aurinko laskee, eikä edes ainoa, missä se laskee mereen.Kun ihmiset taputtivat ja vislasivat auringon painuttua mailleen, olin aika hämmentynyt. Mitä ihmettä? Mistä tämä koko spektaakkeli johtuu? Eihän se mollukka näyttänyt yhtään sen kummemmalta kuin muallakaan. Ja silti tuhannet kamerat räpsyivät taukoamatta. Okei, se…
-
Santorinin pääkaupunki Fira – kaunis mutta kaupallinen
Upea, uskomaton, unelmakohde, kallis, kaupallinen, kulissimainen. Santorinin Firaa voi kuvailla monin sanoin, eivätkä kaikki sanat suinkaan ole silkkaa suitsutusta. Firan hyvät ja huonot puolet liittyvät saumattomasti juuri sen kauneuteen. Siksi se on niin upea ja täsmälleen samasta syystä siitä on tullut niin kaupallinen. Jokainen tietysti arvaa, että näköalaravintoloissa on korkeat hinnat, ja tokihan tuon tason maisemasta jotain maksaakin ihan mielellään. Törmäsimme sattumalta kanadalaisen Kieranin kanssa Firan kadulla ja päätimme käydä jossain kahvilla. Tarjoilija ei peitellyt tuhahdustaan siitä, että tulimme paikkaan vain kahvitauolle. Joissakin paikoissa sanottiin ihan suoraan, että tämä on vain ruokaileville asiakkaille. Itse otin limsan, kun en ole kahvin juoja ja pulitin pienen pienestä pullosta viisi euroa. Tai ehkä…
-
Vinkkejä Kreikan saarihyppelijälle
Lokakuinen Kreikan saarihyppelyni on ollut monet kerrat mielessäni talven pimeinä iltoina. Mitä jäi päällimmäiseksi mieleen? Aurinko, pitagyrokset, kissat, sinivalkoiset talot, jukurtti ja hedelmät hunajalla, kimmeltävä meri, kapeat kujat ja portaat, sininen taivas, laivamatkat, ruudulliset pöytäliinat, puheliaat ihmiset, vuoristomaisemat sekä autuaallinen olotila vapaudesta ja mahdollisuudesta nähdä kaikki tämä. Kun laiva saapui satamaan, siellä vallitsi aivan omanlaisensa odotuksen tunnelma. Oli lähtijöitä, saattajia, vastaanottajia, viranomaisia ja sivusta katsojia. Oli ihanaa kuulua lähtijöiden joukkoon ja katsella valtavaa laivaa, joka moottorit jylisten parkkeerasi laiturin reunaan miesten juostessa laiturilla tempomassa laivasta heitettyjä köysiä oikeille paikoilleen. Siinä oli joka kerta tekemisen meininkiä, jokainen tiesi oman tehtävänsä ja teki sen ammattimaisella rutiinilla. Mitä suurempi laiva ja pienempi laituri,…
-
Nähdään taas, Ateena!
Neljä päivää Ateenassa kului siivillä. Oli ihanaa vain kierrellä suuressa kaupungissa, katsella ihmisvilinää hiljaisten saarten jälkeen ja illalla ajaa ratikalla ”kotiin” paikallisten joukossa. Monastirakin aukiolla katutaitelijat tanssivat, ihmiset tapasivat ystäviään, söivät jäätelöä, leikkivät lastensa kanssa tai vain kulkivat aukion poikki matkallaan jonnekin. Alueella oli kirpputori, turistikauppoja ja ravintoloita. En tiedä onko kirpputori viikonloppuisin parempi, mutta nyt siellä ei ollut ainakaan juuri mitään, pelkkiä krääsäkauppoja sekä vanhojen huonekalujen, astioiden ja sekalaisen roinan tori. Oman lisänsä Monastirakin viehätysvoimaan toi arkkitehtuurin historian kerroksellisuus: Hadrianuksen antiikin aikaisen kirjaston vieressä oli moskeija osmaanien aikakaudelta ja sen vieressä ortodoksinen kirkko. Monilla metroasemilla oli antiikin nähtävyyksiä: ruukkuja, patsaita, vanhoja hautoja (jopa luuranko), rakennusten raunioita, paloja mosaiikkilattioista. Ermou-kadulla…
-
Ateena, missä yllätin itseni
Kun suunnittelin saarihyppelyn reittiä Suomessa, ajattelin jossain vaiheessa, että olisi parasta jos voisin jättää koko Ateenan väliin. Suomen uutisissa oli juuri ollut puhetta Kultaisen aamunkoiton pidätyksistä ja levottomuuksista, joita Ateenassa oli ollut. Matkanjärjestäjien lentoja ei enää lokakuun lopussa ollut miltään saarelta ja lennot esimerkiksi Rodokselta Ateenan kautta olivat järkyttävissä hinnoissa, neljänsadan euron hujakoilla. Sen vuoksi varasin jo Suomesta paluulennon Turkish Airlinesilla Ateenasta Istanbulin kautta Helsinkiin. Mutta kun heräsin Ateenassa, yhden rannalla vietetyn relauspäivän jälkeen, tajusin, miten kamalaa on viettää keskustassa vain yksi päivä. Eihän se riitä mihinkään! Minkä hienon nähtävyyden valkkaisi, oli niin monta kiinnostavaa! Ensimmäinen päivä meni vähän ”hukkaan” (olihan rannan valohoito toki ihanaa!) koska maanantaina kaikkien paikkojen sanottiin…
-
Leros – luovan hulluuden saari?
”Leros ei ole kovin kummoinen. Leroksella ei ole mitään nähtävää. Lerokselle ei kannata mennä.” Näin minulle Lerosta kuvailtiin.Ai ei vai? Katsokaa vaikka itse, miten kaunista siellä oli! Mikä ihana turkoosin sinisenä hehkuva meri! Lerokselle lähtemistä käänsin ja väänsin moneen kertaan. Patmos oli kaunis saari ja Captain’s House hotellin huone niin viihtyisä, että sieltä ei olisi tehnyt mieli lähteä ollenkaan. Omistajatkin olivat mukavia, aamupala hyvä ja se sänky – aivan ihana. Yölaiva, jolla aion mennä Ateenaan kulkee Rodokselta päin ja koukkaa ensin Lerokselle, sitten Patmokselle. Olisin siis aivan yhtä hyvin voinut mennä sen kyytiin Patmokselta. Mutta. Kun nyt kerran olen näin lähellä, niin miksen kävisi katsomassa samalla miltä Leros näyttää. ”Ei…
-
Huhuu, onko täällä ketään?
Koska viivyin Karpathoksella aiottua pidempään, piti suunnitelmia muiden saarten osalta muuttaa. Mietin, jätänkö Lipsin vai Leroksen väliin. Laiva-aikatauluja selatessa löysin kaksi järkevää ratkaisua: joko olla neljä päivää sekä Lipsillä, että Patmoksella ja sitten laivalla Ateenaan tai viisi päivää Patmoksella ja kolme Leroksella. Päädyin Patmos-Leros yhdistelmään, sillä Lipsi näytti kuvissa aika pieneltä kohteelta ja muistelin, miten hiljaiselta Halkilla tuntui lokakuun alussa. Patmoksella koin iloisen yllätyksen, kun löysin Patmos Star -laivan joka vielä liikennöi Lipsin ja Patmoksen väliä. Nettisivut, joilta olin laivayhteyksiä katsonut, eivät maininneet ollenkaan näitä pienempiä laivoja.Laiva lähti 7.30 ja ennen sitä söin pikaisen aamupalan (ja sain banaanin mukaani), vaikka hotellin aamiainen alkoi virallisesti vasta klo 8. Hyvää palvelua. Pian…
