-
Poros elää paikalliseen tapaan
Kuuluisan Hydran vähemmän tunnettu naapuri Poros ansaitsee sekin tulla tunnetuksi. Paikalliselämää etsivän kannattaa suunnata Porokselle. Kesäkuussa turisteja oli vähän ja rantakadun ravintolat täynnä kreikkalaisia. Vehreä saari on aivan Peloponnesoksen kyljessä. Hydralta hyppäsin taas katamaraanin kyytiin ja saavuin Porokselle. Kreikan saarista Poros ja Paros menevät helposti sekaisin. Poros kuuluu Argo-Saronisiin saariin, jotka ovat Ateenan eteläpuolella ja Poros taas Kyklaadeihin, eli melko keskelle Aegean merta. Vaikka Hydra ja Poros ovat lähellä toisiaan, ne ovat yllättävän erilaisia. Heti tullessa huomasin, että Poros oli metsäisen vehreä ja kaupunki vaikutti Hydran pikkukaupunkia vilkkaammalta. Poroksen saari on lähes kiinni mantereessa. Peloponnesos on vain parinsadan metrin levyisen salmen toisella puolen. Mantereen puolella oleva Galetaksen kaupunki kuuluu ohittamattomana osana Poroksen…
-
Hienostunut Hydra sopii aikuiseen makuun
Aikuiseen makuun sopiva Hydra hellii lomailijaa kukkuloiltaan avautuvilla upeilla maisemillaan ja rauhallisella ilmapiirillään. Täällä eivät mopot pärise, eikä saarella ole autojakaan. Saaren vauras historia näkyy satamaa ympäröivissä korkeissa kivitaloissa, joita merikapteenit aikoinaan rakennuttivat. Jos haluat yhdistää Ateenan kaupunkilomaan pari päivää jollain saarella, Hydra on mainio vaihtoehto! Hydra kuuluu Argo-Saronisten saarten ryhmään eli lähimpänä Ateenaa sijaitsevien saarten joukkoon. Matka Pireauksen satamasta saarelle kesti Hellenic Seawaysin katamaraanilla kaksi tuntia ja maksoi 28 euroa. Hydran satama on sen verran matala, että sinne pääsee vain katamaraaneilla tai kantosiipialuksilla, suurilla, edullisilla laivoilla ei ole saarelle asiaa. Hydra on muutenkin rikkaiden temmellyskenttää ja selvästi kalliimpi kuin monet muut Kreikan saaret. Maksoin vaatimattomasta yhden hengen huoneesta 65 euroa yöltä,…
-
Mulla kauas menolippu on
Olin noin viiden vanha, kun rallattelin iloisesti Menolippua, joka siihen aikaan oli listahitti. Liekö universumi kuullut toiveeni jo silloin, sillä kovin matkailuhenkiseksi elämäni onkin muodostunut. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun ostin pelkän menolipun maailmalle. Ja se tuntuu huikean vapauttavalta! Tulen takaisin kun siltä tuntuu. Lähtöitkujen aikaan Viime viikko oli yhtä suurta tunteiden myllerrystä. Oli viimeinen viikkoni tutussa työpaikassa, tuttujen ihmisten ympäröimänä. Tuntui käsittämättömän haikealta jättää heidät kaikki ja samaan aikaan rinnassa kupli ilo siitä, että olin uskaltanut varata lennon heti sunnuntaille. Ja tällä kertaa pelkän menolennon! Minkäs teet, kun syvällä sisimmässäni asuu seikkailijaluonne, joka vaatii maailmalle, on sen kutsumusta aika ajoin toteltava. Tunnelmat eivät olleet lentolipun varaamisen jälkeenkään pelkästään…
-
Kauneimmat saaret ja reittiehdotukset Kreikan saarihyppelylle
Saarihyppely suunnitelmissa, mutta mistä löytää ne parhaat paikat? Listasin suosikkisaareni ja omat saarihyppelyreittini, joiden avulla toivottavasti sinäkin pääset alkuun. Älä ahnehdi liikaa saaria, sillä jatkuva siirtyminen voi muuttaa seikkailun suorittamiseksi. Saarihyppelylläkin voi ottaa rennosti. Kreikassa saaret jakautuvat saariryhmiin, joiden välillä matkustaminen on helppoa. Saariryhmältä toiselle siirtyminen voi olla vaikeampaa, muttei mahdotonta. Egeanmeren saariryhmiä ovat Dodekanesia (joihin kuuluu esim. Rodos), Kykladit (Santorini), Argo-Saroniset saaret (Hydra), Sporadit (Skiathos) ja Pohjoisen Egean saaret (Thassos). Lisäksi Kreikalla on Joonianmeren saaret (Korfu), sekä Kreeta ja Evia. Järkevintä on edetä joko pisteestä A pisteeseen B tai tehdä ympyrämäinen kierros. Itse olen joutunut menemään myös edestakaisin saarten väliä koska ensimmäisellä hyppelylläni halusin ehdottomasti Karpathokselle. Jotkut saaret toimivat…
-
KREIKAN SAARIHYPPELY: vinkit ensikertalaiselle
Haaveiletko sinäkin Kreikan saarihyppelystä, mutta et tiedä mistä aloittaa suunnittelu? Kokosin sinulle parhaat vinkit siitä, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon. Lisäksi kerron miten itse homman toteutan. Merta kohti! Kun ensimmäistä kertaa saarihyppelin syksyllä 2013, löysin niin halvan (50e) menolennon Rodokselle, että se oli pakko ostaa. Silloin koko saarihyppelyni sai alkunsa tuosta TUI:n lennosta. Aloin tutkimaan lähisaaria ja valitsin sijainniltaan järkevimmät ja toisaalta mielenkiintoisimmat saaret. Sen jälkeen selvitin miten saarelta toiselle pääsee. Jäin kerrasta koukkuun ja nyt saarihyppelyjä on takana neljä ja viides tulossa. Mistä aloittaa? Muiden hyppelyideni reitit ovat määräytyneet sekä halpojen lentojen mukaan, että sen, minne on ollut pakko päästä keinoja kaihtamatta. Jos ei tiedä, mitä tarkalleen haluaa, kannattaa ostaa…
-
Sinisen meren Amorgos
Tähänkö me nyt kuollaan kaikki, oli ajatukseni Skopelitis-laivan kyydissä, kun kova tuuli heitteli pientä laivaa korkeassa aallokossa. Laivan keula nousi ja laski tasaisin väliajoin, kunnes suuren aallon kohdalla se suorastaan putosi tyhjyyteen. Vatsanpohjassa kouraisi kuin vuoristoradassa. Vesimassan jysähtäminen laivan kylkiä vasten aiheutti valtavan pamauksen ja olin varma, että laiva hajoaa kappaleiksi ja uppoamme siihen paikkaan. Merimatka Koufonissilta Amorgokselle oli kammottava. Olin ajatellut kirjoittaa blogia, lukea kirjaa, syödä eväitä. Eipä tullut mieleenkään! Järjetön keinuminen ja uppoamisen ajattelu osoittautui kuitenkin pienemmäksi murheeksi kuin oksennuksen haju, joka pian levisi pieneen, umpinaiseen tilaan. Ei puhettakaan, että kannelle, raikkaaseen ilmaan olisi voinut mennä, liian vaarallista. Pahaa oloa helpottaakseni kuuntelin Suomimusaa napit korvilla. ”Isä olen täällä…
-
Kun Jorgos orgasmia tarjosi
Yksin matkatessa Naxoksella alkoi tapahtua! Arvatkaapa kauanko kestää ennen kuin kreikkalainen mies ottaa seksin puheeksi viinilasillisen äärellä? Kolme minuuttia, vähän alle. Tinokselta palasin takaisin etelään päin, uudelleen Naxokselle, josta minun oli tarkoitus jatkaa matkaa Koufonissille. Viikonloppuhinnat Koufonissilla olivat pompanneet korkealle, joten päätin jäädä muutamaksi päiväksi Naxokselle kirjoittamaan blogia. Halusin myös etsiä ja kuvata ne paikat, jotka muistin 18 vuoden takaa, mutta joita en ollut vielä löytänyt. Ensimmäisenä löysin vanhan kaivon, jonka hanasta aikoinaan haimme vettä. Sen läheltä jatkoin matkaa sattumalta vanhalle kaupalle, joka oli yhtä ihana kuin vuosia sitten. Se oli kattoa myöten täynnä mielenkiintoista tavaraa kuten koreja, saviastioita, peltisiä viinikannuja, valtavia säkkejä mausteita, teetä, pähkinöitä, hyllytolkulla rakia, oliiviöljykanistereita, viinipulloja…
-
Paikalliselämää ja pyhää öljyä Tinoksella
Takaisin todellisuuteen! Sitä Tinos oli kaikin puolin Mykonoksen pintaliitoelämän jälkeen. Mutta kreikkalaiselämän lisäksi tarjolla oli aika hihhulimeininkiä myös. Siitä pitivät huolen uskisturistit, joita Tinoksella riittää. Tinokselle päädyin, kun en oikein osannut päättää minne jatkaisin matkaa yksin Mykonokselta. Niinpä nousin samaan laivaan Hannan kanssa ja hyppäsin pois Tinoksella, kun Hanna jatkoi Rafinaan ja kohti Ateenan lentokenttää. Olipa kummallinen, melkein epätodellinen tunne vilkuttaa satamasta laivan kannella seisovalle ystävälle. Haikeus ja seikkailumieli samassa paketissa ja ihmetys siitä, että nytkö tämä meidän yhteinen reissu jo päättyi. Hyvin pian huomasin, miten erilaiseen paikkaan olin tullut Mykonokseen verrattuna. Keskustassa liikkui eniten kreikkalaisia ja luksusravintolat olivat vaihtuneet gyrospaikkoihin. Vanhassa satamassa kalastajat setvivät verkkojaan ja paikallisella rannalla oli…
-
Yksi Mykonos ilman turisteja, kiitos!
Mykonos, miten mielelläni olisinkaan tykännyt sinusta! Melkein onnistuinkin, mutta sori, olit liian täynnä itseäsi ja varma ihanuudestasi, että olisin syttynyt. En väitä, ettetkö olisi kaunis, tottahan toki, mutta todellinen kauneutesi oli kuorrutettu piiloon, luksuselämän alle, kuin amerikkalainen joulukuusi, jossa ei enää itse puuta näy koristeiden alta. Mykonoksella kaikki oli siistiä ja huoliteltua ja samaan aikaan kuin kulissia, pelkkää höttöä ja hattaraa. Turisteja riitti varsinkin iltaisin, mutta tämä ei ollut kuulemma mitään verrattuna elokuuhun, jolloin kapeilla kaduilla on lähes mahdotonta liikkua. Ymmärtäähän sen, että pikkuruinen kaupunki ei ole rakennettu kahdelle miljoonalle turistille, joita siellä vuosittain käy. Turistina turistipaljouden kritisoiminen on tietysti kyseenalaista, mutta toivoisin silti pystyväni liikkumaan kaikessa rauhassa, ilman että…
-
Naxos sopii ihan jokaiselle
Naxoksella on kaikkea mitä vain kaivata voi: ravintoloita, kauppoja, leipomoita, jäätelötiskejä, kahviloita, upeita rantoja, vanhoja kyliä, vaellusreittejä ja ennen kaikkea paikalliselämää. Naxos sopii jokaiselle lapsiperheistä pariskuntiin ja bilettäjiin. Siellä on helppoa viihtyä. Folegandrokselle vilkutettiin heippa laivan kannalta ja matka jatkui upeassa säässä kohti Naxosta. Jo laivan kannelta huomasi, että Naxos on suuri saari, sen rannikon viertä mentiin pitkään ennen kuin saavuimme kaupunkiin. En tiedä miksi olen joka kerta laivalla niin täpinöissäni. Minusta tämä paikasta toiseen siirtyminen, matkan tekeminen ja laivan kannella maisemista nauttiminen on koko jutun suola. Oikea kaupuki, ei mikään kyläpahanen Valkoinen, kukkulan päälle rakennettu kaupunki näytti tutulta vuosien takaa, jolloin olin ollut siellä viikon lomalla. Yhtä kaunis se…
