Yleinen
-
Andalusian valkoiset kylät – Arcos ja Vejer (de la Frontera)
Andalusian puebloes blancos eli valkoiset kylät ovat kuuluisia kukkuloiden päälle rakennettuja, historiaa henkiviä kyliä. Lukuisten eri kylien joukosta valitsin kaksi: Arcos de la Fronteran ja Vejer de la Fronteran. Tuttavallisemmin kummastakin käytetään lyhennettyä muotoa, Arcos ja Vejer. Mikä kylissä oli parasta? Miten ne poikkesivat toisistaan? Kumpi oli kauniimpi? Hellivä auringonpaiste ja parinkymmenen lämpötila vaihtuivat pilvisiin, jopa sateisiin maisemiin, kun viime keväänä jatkoin matkaani Cordobaa etelämmäs, Andalusian valkoisiin kyliin. Huhtikuun lämpötila keikkui hädin tuskin kymmenessä asteessa ja Rondassa, jossa pysähdyin muutamaksi tunniksi bussin vaihtamisen vuoksi, sadekuurot ja navakka tuuli pakottivat kaivamaan sateenvarjon, pipon ja sormikkaat esiin. Heippa vaan keväiset fiilikset! Rondaan en jäänyt sen pidemmäksi aikaa, kun se oli tuttu vuosien…
-
Appelsiinipuiden ja kapeiden kujien Cordoba hurmasi
Cordobasta tulee ensimmäisenä mieleen kuuluisa Mezquitan moskeija, sitten valkoisten talojen reunustamat kujat ja rönsyilevät pelargoniat. Minulle Cordoba oli kuitenkin ennen kaikkea appelsiinien kaupunki. Niiden tuoksu leijaili ilmassa kaikkialla. Viime keväänä lähdin Andalusiaan katsomaan millaisia ovat pueblos blancos, valkoiset kylät, mutta päädyinkin heti matkan alkajaisiksi Cordobaan. Onneksi! Huhtikuun alun sää oli Andalusiassa paikoin sateinen ja kylmä, mutta Cordobassa kevätaurinko helli minua. Aamulla aikaisin kevyttoppis, farkut ja kaulaliinakin oli tarpeen, mutta päivällä lämpötila nousi lähelle hellelukemia ja vaihdoin kesäisempää ylle. Keväinen, vihreydessä ja kukkien paljoudessa kylpevä, appelsiininkukilta tuoksuva kaupunki hurmasi minut täysin! Mezquita on Cordoban must-kohde En ole niinkään nähtävyyksien perään matkoillani, vaan tykkään kierrellä ja katsella ympärilleni. Cordobassa oli kuitenkin yksi…
-
Korfun parasta rantaa etsimässä
Kun suunnittelin Korfun matkaa, huomasin heti kättelyssä, etten tule löytämään Korfulta sellaista idyllistä paikallisten asuttamaa kalastajakylää, joita kaikilta muilta Kreikan saarilta olen bongannut. Korfulla sellaista ei ole. On toki upeita rantoja hotelleineen, mutta hotellialueet taas eivät vastaa minun käsitystäni idyllisestä kylästä. Päädyimme Korfulla majoittumaan kauniiseen Kerkyran kaupunkiin, hyvien ravintoloiden ja paikallistunnelman äärelle ja tekemään bussilla retkiä rannoille. Ystävän kanssa tämä oli toimiva ratkaisu, mutta jos matkalla olisi ollut lapsia, olisin ottanut hotellin rantakohteesta ja käynyt kaupungissa bussilla. Teit sitten niin tai näin, niin bussilla liikkuminen on helppoa ja edullista Korfulla. Saaren bussireittiverkosto on laaja, melkein joka kolkkaan pääsee julkisilla, mikä ilahduttaa ajokortitonta matkailijaa. Sinisillä busseilla lähelle, vihreillä kauas Siniset paikallisbussit…
-
Korfu – rakkautta ensisilmäyksellä
TV-sarjasta Durrelin perhe se alkoi. Korfun vehreät maisemat alkoivat kiinnostaa. Kun syyskuussa löysin menolennon saarelle 35 eurolla, oli tämän vuotisen Kreikan matkan suunta selvä! Korfu eli kreikkalaisittain Kerkyra on sekä saaren, että pääkaupungin nimi. Tässä jutussa kerron nimenomaan Korfun kaupungista ja erityisesti sen hurmaavasta vanhasta osasta. Vaikka osasin etukäteen odottaa, että pidän kaupungista, sen ihanuus vei silti melkein jalat alta. Rakkaus Korfuun syttyi heti saapumisiltana. Vanha kaupunki oli lumoavan kaunis ja sen kiiltäväksi kuluneilla katukivillä kulkiessani askel oli kevyt ja onni virtasi suoniin jokaisella hengenvedolla. Juuri tällaisia paikkoja minä rakastan! Albanian turistirysän jälkeen sen rosoinen kauneus vain korostui. Vanhan kaupungin tunnelmallisilla kujilla kuului vilkas puheensorina, laseja kilisteltiin ja ilta oli…
-
Albanian Ksamil jätti vaisut fiilikset
Albaniaa on kovasti kehuttu viime aikoina niin lehdissä kuin blogeissa. Kun sopivat lennot löytyivät Korfulle, päätin että nyt olisi sopiva tilaisuus nähdä Albaniaakin. Maa tarjosi hienoja rantoja, halpoja hintoja, rumia taloja, UNESCON raunioita ja oudon kielen, jota oli vaikea oppia. Tänä syksynä Kreikan kiertomatkani alkoi menemällä heti suorilta käsin vieraisiin. Tuskin oli Kreikan maaperälle päästy, kun jo rynnättiin eteenpäin, Albaniaan. Kohteeksi valikoitui Ksamilin lomakylä suoraan Korfua vastapäätä, koska sen rannat näyttivät täydellisiltä parin päivän rantalötköttelyyn. Rentoon rantalomailuun Ksamil sopiikin mainiosti. Rannat ovat vaaleaa, hienoa hiekkaa ja tuovat paikoin mieleen paljon eksoottisemmat maisemat, vaikkapa Karibialla. Vesi ei ole niin kirkasta kuin esim. Kroatiassa tai edes vastapäätä olevalla Korfulla. Kuulimme hotellistamme, että…
-
Suloisen joutilaisuuden Tilos
Tilos, tuo eläkeläisten, litteiden rantakivien, autioiden kujien ja valtavien keltaturkkisten kissojen kreikkalaissaari opetti minulle, että joskus on ok olla tekemättä yhtään mitään. Ensivaikutelma Tiloksesta oli suoraan sanottuna melko ankea. Päivä oli kääntymässä illaksi, kun saavuin ja Livadian rantakadulla kävellessäni vastaan tuli lähinnä suljettuja tai puolityhjiä tavernoita. Asiakkaiden keski-ikä huiteli lähempänä kahdeksaakymmentä ja he söivät vaitonaisina niin kuin ikänsä toisensa tunteneet usein tekevät. Kadulla vastaan tullut koirakin oli niin raihnainen, että hyvä kun sen jalka nousi. Tervetuloa seniorilomalle, Anna! Vaikka pidän pienistä ja hiljaisista paikoista, tämä oli vähän liikaa. On eri asia olla pienessä, eloisassa paikassa, kuin pystyyn kuolleessa kylässä vanhusten keskellä. Varamaani hotellikaan ei ollut häävi, no mitä 25 euroa…
-
Paluu Kastellorizoon
Kastellorizo, viime vuoden suuri rakkauteni, kutsui minua tänäkin vuonna puoleensa. Miltä tuntui palata saarelle, josta viime vuonna löysin ”oman” kreikkalaisen kotini? Kun Kastellorizo on häviämässä horisonttiin, on hyvä aika kirjoittaa, mitä tunteita saari tällä kertaa herätti. Istun parhaillaan laivan kannella, aurinko paistaa ja meri hohtaa sinistäkin sinisempänä. Kreikan lippu lepattaa tuulessa ja vieno tuuli osuu iholleni. Katselen aina välillä potkureiden veteen nostattamaa kuohua ja unohdun tuijottamaan kaukaisuuteen. Pystyn yhä näkemään Kastellorizon saaren silhuetin himmeänä horisontissa, vaikka lähdimme sieltä jo puolitoista tuntia sitten. Tällä kertaa viivyin saarella vain viisi päivää, kun vuosi sitten ihastuin siihen niin, että jämähdin viideksi viikoksi eikä silloin saarihyppelystä tullut yhtään mitään, tai no, yhden saaren hyppäys.…
-
Loviisa – pikkukaupunki hurmaa kesäisin
Historiaa henkivä merilinnoitus, idyllinen vanha kaupunki puutaloineen, Myllyharju mustikoineen ja kahvila, jonka puutarhaan haluaisi jäädä asumaan. Tätä kaikkea on Loviisa, pikkukaupunki, jossa kesäaikaan on tarjolla vaikka mitä kivaa. Ja kaikki tämä vain tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Entinen kotikaupunkini Loviisa on paikka, jossa käyn säännöllisesti. Tänä kesänä, kun töiden vuoksi ei ole ollut mahdollista lähteä reissuun, olen päättänyt heittäytyä turistiksi nuoruuden kotikulmilla. Tuttukin paikka tarjoaa ihania elämyksiä, kun vain avaa silmänsä ja lähtee seikkailemaan. Tässä jutussa paljastan omat suosikkini kesäkaupungista. Svartholma – Suomenlinnan pikkusisko Loviisan kaupunki sijaitsee 10 km pitkän merenlahden pohjukassa, eli vaikka ollaankin meren äärellä, on avomeri melko kaukana keskustasta. Lahden suulla sijaitsee Svartholma, merilinnoitus joka rakennettiin osana samaa…
-
Isosaari – retkipäivä meren äärellä
Isosaari on eteläisin Helsingin edustan saarista ja tietenkin myös se isoin. Entinen sotilassaari on täynnä yllätyksiä: entisiä armeijan rakennuksia, jylhää metsää, sileitä kallioita, meren tyrskyjä ja hiekkarantoja. Lisäksi koko saari pursuaa vadelmia, joita kasvaa valtoimenaan hiekkateiden varsilla. Laiska bloggaaja ilmoittautuu! Totta puhuen en ole niinkään laiskotellut, vaan ollut töissä ja vapaahetket nauttinut kesästä esimerkiksi omenapuun alla kirjaa lukien ja siksi blogi on ollut tauolla. Koska kesää on kuitenkin vielä ainakin kuukausi jäljellä, on korkea aika kirjoittaa Isosaaresta, joka on Helsingin saarista ehkä se vähemmän tunnettu päiväretkikohde. Isosaari on nimensä mukainen. Se on iso. Se on entinen sotilassaari, joka oli Puolustusvoimien käytössä vuoteen 2014 asti. Siellä pystyi suorittamaan varusmiespalveluksen vuoteen 2012…
-
Parhaat vinkit yksin matkustavalle
Ensimmäistä kertaa yksin matkalla. Apua, miltä se tuntuu? Miten osaan olla lomalla yksin? Miten saan ajan kulumaan? Mistä löydän seuraa? Miltä yksin syöminen tuntuu? Kuka vahtii rannalla tavaroita kun käyn uimassa, kuka rasvaa selän? Entä kuka ottaa minusta kuvia? Moni asia mietityttää, mutta kaikkeen on ratkaisu. Yleisön pyynnöstä: parhaat vinkit yksin matkustavalle. Yksin matkailussa parasta on vapaus ja seikkailun tunne. Tuntuu kuin koko maailma olisi sinun. Saat päättää itse tekemisistäsi, eikä kukaan sano vastaan. Saat tehdä kaiken oman aikautaulusi mukaan, nopeasti tai hitaasti, odottamatta ketään tai kiirehtimättä kenenkään vuoksi. Mutta vapauden ja seikkailun huumassa tulee hetkiä, jolloin huomaa olevansa katseiden kohteena. Lomakohteessa yksin kulkeva turisti on poikkeus ja häntä katsotaan.…
