-
Päiväretki Nizzasta: Cannes vai Grasse?
Hajuvesistään tunnettu Grasse ja julkkisten lomapaikka Cannes ovat suunnilleen yhtä kaukana Nizzasta. Kumpaan kannattaa tehdä päiväretki? Toukokuisella Nizzan matkalla päädyimme puolivahingossa Cannesiin. Vuoristokylään tehdyn retken jälkeen huomasimme, että samalla junalipulla sai ajella rajattomasti Rivieralla sen päivän ajan. Tottahan toki hyppäsimme saman tien Cannesin junaan. Päivälippu maksoi noin 15 euroa. Missä on Cannesin glamour? Odotukset ei olleet alunperinkään suuren suuret, olimmehan googlanneet Cannesta jo kotona. Emme silti osanneet odottaa, että Cannes olisi niin mitäänsanomaton, jopa vähän nuhjuinen ja suorastaan ruma. Tämä kuuluisa glamourin kehto! Tännekö ne maailman rikkaat ja silmäätekevät rynnivät vuosi toisensa jälkeen? Betonikerrostaloihin, joista tuli lähinnä mieleen entiset, nyt jo puretut Mallorcan halpishotellit. Sekö tekee paikasta hienon, että rantakadun vieressä…
-
Matkavitutus
Aina ei mene ihan putkeen, ei lähellekään sitä. Mutta ainakin tämä raivokas teksti pureutuu aiheeseen, josta harvemmin blogien ihanassa ihmemaailmassa kirjoitetaan. Matkallakin voi vituttaa. Armottomasti. Lue jos uskallat. Siis miten paljon voi vituttaa! Miten paljon voi odottaa paluulentoa, miten paljon kaivata Suomeen! Ylihuomenna se on, ylihuomenna! Paluulento. Kun kidun vielä kaksi päivää tässä perselävessä, niin paluupäivä koittaa. Odotan sitä enemmän kun joulua lapsena. Terveisiä perseestä! Miten on mahdollista että koko ajan sataa, tuulee ihan helvetisti tai on vaan niin pilvistä että palelee? Trooppisen ”kuumassa” Kuubassa! ”Nauti auringosta ja lämmöstä” -toivotukset Facebookissa saa lähinnä raivon valtaan nekin. Mä palelen! Nauttisin, nauttisin todella, jos niitä olisi.Sen sijaan kulutan aikaa tässä vihonviimeisessä kyläpahasessa, joka…
-
Kreikkarakkaus syttyi 30 vuotta sitten
Nostalgiaa luvassa! Vanhoja kuvia, vanhoja muistoja, mutta nuoren, hyvin nuoren tytön kertomana. Tervetuloa teinipäiväkirjani 30 vuoden takaisiin tunnelmiin Thassokselle. Toukokuussa 1987 pääsin ensimmäistä kertaa Kreikkaan. Oi, miten palavasti sitä matkaa odotimme. Olin 13-vuotias ja lähdössä reissuun kahden isosiskoni ja vanhempieni kanssa.Muistan edelleen väläyksinä tiettyjä asioita: unikkoniityt bussin ikkunasta, ensimmäisen oliivin (yäk!), pimeät illat ja tulikärpäset, oliivipuiden reunustaman maantien, joka vei hotelliimme, sitruunalla maustetut, friteeratut mustekalarenkaat (nam!), discon jossa soi Madonnan La isla Bonita ja joka edelleen on minulle Thassos-biisi, pikkuisen, vaatimattoman hotellimme ja sen miten siivoja taitteli yöpaidat sängylle ”tanssimaan”. Paljon on unohtunutkin, mutta onneksi on päiväkirja! Tänään avaan teille 30 vuotta vanhan päiväkirjani sivut. Siis 30 vuotta! Tsiisus…
-
Miksi matkustaa samaan paikkaan uudelleen?
”Maailma on täynnä ihania kohteita ja mä haluan nähdä ne kaikki! En tajua mitä järkeä on mennä samaan paikkaan uudelleen!” Näin olen ajatellut viimeiset 30 vuotta matkoillani, kunnes saavuin ensimmäistä kertaa Nizzaan. Se oli rakkautta ensi kerrasta alkaen, ja niin kuin rakkauden kohdalla aina, en voi tietää minne asti se kantaa. Nizza on täydellinen paikka useamman visiitin kohteeksi. Se ei ole uuvuttavan suuri miljoonametropoli eikä toisaalta rantalomakylä, jonka näkee yhden matkan aikana. Olen nuorena ollut kaksi kertaa samassa rantakohteessa ja sieltä varmaan ehdoton kieltäytyminen samaan paikkaan menosta juonsikin.Mutta kun löytää sen suuren rakkauden, tekee mieli koko ajan lisää. (Pätee kaupunkeihin ja miehiin.) Nizza on juuri sopivan kokoinen herättämään kiinnostusta aina uudelleen. Lasi…
-
Näe ainakin nämä Portossa!
Porto – portaiden ja jyrkkien mäkien kaupunki, jossa parin päivän kipuaminen saa pohkeet jumittumaan pahemman kerran, mutta kuitenkin tekee mieli kurkistaa tuon kapean kujan päähän ja vielä tuon nurkan taakse. Entä minnehän nuo portaat vievät? Keskustan alue ja vanha kaupunki ovat sen verran pienellä alueella, että jalkaisin ehtii hyvin näkemään parhaat palat kaupunkia. Mitä Portossa sitten kannattaa käydä katsomassa? Ensikertalaisena suuntaisin katsomaan ainakin nämä viisi tärppikohdetta. 1. Sao Benton asema Enpä muista, olenko koskaan aiemmin nähnyt näin kaunista rautatieasemaa. Sinivalkoisin kaakelein koristellusta asemasta on tullut turistinähtävyys eikä kamerat ja kännykät ojossa kuvaavia turisteja voi olla huomaamatta, heitä lienee jo enemmän kuin matkustajia.Sinivalkoisiin azulejoihin ei voi olla törmäämättä Portugalissa, sillä kaakelitaide kuuluu…
-
Viñales – kuubalaisen sikarin koti
Käsinkyhätyn näköiset, huterat hevoskärryt, joita vetää pieni ja laiha tamma, köröttelevät värikkäiden talojen ohi. Kuski huikkaa tervehdyksen kiikkustuolissa hiljakseen keinuvalle auringon rypistämälle papalle, jonka sormien välissä palaa kotitekoinen, paksu kuubalainen sikari. Nyt ollaan papan ja sikarin kotiseudulla, Viñalesissa. Viñales on pieni, 30 000 asukkaan maalaiskaupunki, jonka pääkadun varrella olevat värikkäät talot näyttävät katselevan kadulle. Talojen pylväiden koristama julkisivu on kohti katua ja usein etuterassilla on keinutuoli tai kaksi. Kaupungissa elämänmeno vaikuttaa kodikkaan leppoisalta. Hevoskärryjen lisäksi vanhat amerikanraudat, neuvostovalmisteiset traktorit ja omituiset kolmipyöräiset fillarit, joissa on selkänojallinen istuin ja pieni tavaralava, kuuluvat täällä katukuvaan. Maaseudun rauhaa? Mitä vielä!Pääkadulta korttelin, parin takaa alkaa maaseutumainen asutus, johon possut, kanat, hevoset, kissat ja koirat kuuluvat…
-
Kutna Horan luukirkossa voi sanoa pääkallolle moi
Yksi oudoimpia paikkoja missä olen käynyt, on vääjäämättä Kutna Horan luukirkko. Pääkallot ja sääriluut roikkuvat kauniina nauhoina, kuin joulukoristeet kuusessa ja valtavaan kattokruunuun on käytetty ihmisen kaikkia luita. Koko paikka on karmivan upea. Kutna Horan luukirkosta olin lukenut jo joskus kauan sitten ja vaikka en mitään ”nämä on nähtävä ennen kuin kuolen” -listoja pidäkään, (inhoan koko buckelist-sanaa!) oli tämä paikka jäänyt mieleen.Saimme Prahan hotellistamme junien aikataulut ja ohjeet, miten pääsemme Kutna Horaan. Juna lähti Prahan päärautatieasemalta, jonka lähelle pääsimme näppärästi ratikalla. Oli ihana aurinkoinen päivä, oiva sää päiväretkelle ja vieläpä junalla, täydellistä! Junalla matkustamisessa on niin hyvä tunnelma. Tsekkiläistä palvelua ja KGB:n agenttejaLipunmyynnin rouva näytti tekevän kuolemaa, oli joutunut flunssaisena…
-
Trinidad – tuo Kuuban kaunotar
Kuvittele mielessäsi värikkäiden talojen rivistö, jonka ohi matelee kirkkaan sininen amerikanrauta epätasaisella kadulla huojahdellen. Seuraavan mutkan takaa esiin tulee leikkivien lasten lauma ja vanhat hevosrattaat, joiden kyydissä istuu isä pienen poikansa kanssa. Kaiken tämän yllä loistaa kuuma Karibian aurinko. Tervetuloa Kuuban kauneimpaan kaupunkiin, Trinidadiin! Aika ei ole pysähtynyt, eikä sen kuulukaan olla, sillä Trinidad elää tätä päivää upeiden siirtomaa-ajan rakennusten ja kaupunkiin tungeksivien turistien kanssa rinta rinnan. Vuonna 1514 perustettu kaupunki on historiallinen helmi pastellinsävyisine taloineen, mukulakivikatuineen (valkkaa hyvät kengät!) ja ihanine yksityiskohtineen: puuparveke tuolla, koristeellinen julkisivu täällä, valtavat puuovet, koristeelliset metallikalterit, vanhanaikaiset katulamput ja puistonpenkit; kaikki sulassa sovussa keskenään. Ratsun lento on kuin tultaUpeiden talojen lisäksi minua viehättää Trinidadissa erityisesti…
-
Tuhansien turistien Praha
Ei sille vaan mitään voi. Turistien paljous pilaa matkafiiliksen. En voi sietää tilanteita, joissa joudun kulkemaan valtavan lauman keskellä, niin että minua tönitään jatkuvasti, enkä pienikokoisena nää mitään muuta kuin ihmisten selkiä. Joskus turismi on syvältä. Näin se vaan on. Sori. Oikeasta kaupungista turistien teemapuistoksiKestän ihmismassoja hetkellisesti tietyissä superkuuluisissa kohteissa, niin kuin vaikka Vatikaanissa. Se että Prahassa oli tällaista, oli minulle sekä suuri yllätys, että pettymys. Ryysistä riitti Kaarlensillalta alkavalta Karlova-kadulta aina vanhan kaupungin torin toiselle puolelle Celetna-kadulle asti ja lisäksi tämän alueen lähimmille sivukaduille. Kapeilla kaduilla ihmispaljous tietenkin korostui. Vanha kaupunki oli muuttunut turistien teemapuistoksi, missä ei ollut mitään jalansijaa paikallisuudelle. Vaikutti siltä, että toria ympäröivien katujen kaupoissa tarjonta…
-
Ex tempore -päivä Prahassa
Reissupäivä ilman mitään suunnitelmia – ei kovin tyypillistä minulle. Mutta hei, suosittelen! Päädyt paikkoihin, joiden olemassaolosta ei yksikään matkaopas kirjoita, näet jotain rumaa, jotain kaunista, jotain hylättyä, jotain uutta ja ihan varmasti kohdallesi osuu jotain outoa. Prahassa kävi se, mitä inhoan: heräsimme sateen ropinaan ikkunalautaa vasten. Joulukuisen Prahan kostea kylmyys kävi muutenkin luihin ja ytimiin, mutta siihen vielä sadetta, blaah.No, eipä auta itku markkinoilla. Päätimme olla tekemättä ”mitään” ja mennä sinne minne nenä näyttää.Loistava suunnitelma! Näin pitäisi tehdä jokaisella matkalla. Unohtaa hetkeksi matkaoppaiden vinkit ja jo Suomessa tehdyt suunnitelmat ja samoilla paikasta toiseen sattumanvaraisesti. Ratikkalipulla kohti tuntematontaEnsin päivän ratikka- ja metrolippua ostamaan! Noin neljällä eurolla saimme liput, joilla sai suhata…
