-
Rentoa gourmeeta – kolme ravintolavinkkiä Madridiin
Suurissa kaupungeissa, joissa ravintolatarjonta on valtava, on hyvä tietää muutama tärppi herkkuruokien äärelle. Pääsin blogimatkalla kokeilemaan kolmea huippuhyvää paikkaa. Näistä ravintoloista lähdet tyytyväisen (ja suuren!) mahan kanssa ulos! Onnellisten sikojen liha tekee ihmisenkin onnelliseksiEnpä tiedä, olenko koskaan syönyt niin hyvää possua kuin madridilaisessa Cinco Jotas ravintolassa. Tuskin. Se pääsi samaan kategoriaan argentiinalaisen pihvin kanssa: en voi katsoa edes kuvaa ilman että tulee vesi kielelle! Niin sairaan hyvää lihaa! Ei kuollut sekään possu turhaan.Hyvän lihan salaisuus on yksinkertainen: mustat iberialaiset siat elävät lähes vapaina (suurissa aitauksissa) ja syövät mitä luonnosta saavat. Loka-tammikuussa koittaa sikojen onnelliset (viimeiset) kuukaudet, jolloin ne syövät vain herkkuruokaansa tammenterhoja. Se tuo lihaan oman säväyksensä.Ilmakuivatun kinkun matka kohti ruokapöytää jatkuu…
-
Moottoripyörällä Madridissa
Enpä muista milloin viimeksi olisi hymyilyttänyt näin paljon! Leveä hymy säilyi naamallani kuin liimattuna, mitä nyt leveni välillä onnellisen innostuneeksi nauruksi ja hetken huumasta nauttimiseksi. Välillä teki mieli kiljuakin, jännityksestä, pelosta, silkasta riemusta, sillä sain kuulkaa sellaista kyytiä harrikkaäijältä, että oksat pois! Hetkeen ja uusiin asioihin heittäytyminen on asia, josta saan yleensä parhaat kicksit. Kun uskaltaa tehdä jotain tavallisesta poikkeavaa, saa palkintona elämyksiä, joiden arvo säilyy paljon pidempään kuin kaiken sen roinan, jota ihmisillä on tapana kerätä ympärilleen. Tämähän onkin syy siihen, miksi hassaan rahani matkailuun ja kuljen kirpparivaatteissa, onnellisena ja rahattomana, kokemuksista rikkaana. Minä ja Harley Davidson, yllättävä rakkaustarinaJotain niin erilaista ja niin jännittävää! Kyydistä vastasi Harleys For You, jonka…
-
Madridin jouluvalojen loisteessa
Miten ihmeessä minulta oli päässyt unohtumaan, mitä kaikkea ihanaa Espanjaan liittyy! Hyvät punaviinit (oi, se tuoksu!) ja ihanat tapakset, pienen ihmisen loistavat shoppailumahdollisuudet (hyvästi eko-Anna!), espanjan kielen puhuminen, (Ah, si si me gusta mucho estar aqui!) hyvän näköiset pienet miehet, joita yltäisi vaikka pussamaan (jäi silti tekemättä!) ja ylipäätään se hyvä fiilis joka Espanjassa valtaa minut. Joulun alla ei ehkä olisi tullut mieleen lähteä juuri Madridiin, ellen olisi saanut kutsua Espanjan matkailutoimistolta. Eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä lähdenkö, gracias, si por favor!Sain käsittämättömän kuninkaallista kohtelua, (yksityisopas ja autokuski, viiden tähden hotelli ja pääsy paikkoihin, joihin vain lehdistöllä on asiaa) jonka kruunasi lämmin ja aito, mutkattoman mukava palvelutyyli. Espanjalaiset ovat välittömiä ja…
-
Havannan syvin olemus
Havannalla on kahdet kasvot. Kauniiksi puunattujen vanhan kaupungin aukioiden ja muutaman turistikadun takaa avautuu toisenlainen Havanna. Meluisa, rähjäinen, haiseva, aito ja samalla asukkaidensa syvästi rakastama kotikaupunki. Totta puhuen, en ole aiemmin juurikaan tykännyt Havannasta, jonne olen päätynyt kerta toisensa jälkeen työmatkoillani. Olen aina yöpynyt joko keskustan ulkopuolella suurissa hotelleissa tai omatoimisesti yksityismajoitukessa (casa particular) likaisessa Centro Havannassa, kaukana viihtyisiltä alueilta.Niinpä minun ja Havannan rakkaustarinassa vasta kuudes kerta toden sanoo. Löysin lopulta Havannasta jotain, joka teki minuun vaikutuksen. Ehkä siksi, että ensi kertaa minulla oli aikaa antaa mahdollisuus tälle kaupungille.Ja kas, eteeni avautui helposti saavutettava, eksoottisen erilainen (ja eroottinen!) Havanna, kaunis ja kaoottinen, riehakas, rehevä, reilusti oma itsensä. Pikkuhiljaa huomasinkin pääseväni…
-
Viisi vinkkiä Vilnaan
Vilna on näppärä viikonloppukaupunki, johon ehtii hyvin tutustua jo muutamassa päivässä. Kun kaikki on lähellä, kävelymatkan päässä, jää aikaa hengailla myös vehreissä puistoissa ja lukuisissa kahviloissa. Tässäpä teille lista, mitä Vilnassa kannattaa nähdä ja tehdä. Edullistakin on! Gediminasin linnatorni nököttää puiston keskellä, viattoman oloisen kukkulan laella, mutta totuus on ihan toinen: pikku nyppylä muuttuukin pirullisen jyrkäksi mäeksi, jonka mukulakivillä ei ole ollenkaan mukavaa kävellä. Puuskututtaa! Onhan ylhäältä toki ihan kivat maisemat, mutta jotenkin sen läähätyksen jälkeen olisin odottanut jotain vähän komeampaa. Käymisen arvoinen silti, eikä sitä voinut jättää väliinkään, kun torni näkyi niin houkuttelevana Pilies Gatve kadulle. Pyhän Annan ja Bernhardin kirkko ovat ihan kylki kyljessä, niin että kauempaa nämä kaksi punatiilistä…
-
Parasta Kroatiassa: meri!
Aurinko ja meri maalaavat yhdessä taulun, sen kaikista kauneimman. Vaalea hennon vihreä, turkoosinvihreä, tummempi turkoosi, turkoosinsininen, kirkkaansininen, tummansininen. Väriloiston päälle aurinko piirtää lumoavat, välkehtivät kuvionsa. Parasta kaikesta on se, että siihen voi hypätä itse mukaan! Viikko sitten pääsin polskimaan kirkkaissa, turkoosinvihreinä kimmeltävissä vesissä Kroatiassa. Se, jos mikä, kuuluu elämysten kärkikastiin lomillani. Jotenkin tuntuu siltä, että mitä enemmän matkustan, koen ja näen, sen tärkeämmiksi muuttuvat ihan pienet asiat, ne yksinkertaiset ja melkein itsestäänselvyydet – niinkuin meri. Tällä kertaa olin matkalla ystäväni Marin ja hänen tyttärensä Bean kanssa. Koska meillä oli mahdollista olla reissussa vain viisi päivää ja halusimme kuitenkin saarelle, valitsimme Soltan saaren aivan Splitin edustalta, jonne on hyvät lauttayhteydet. Maslinican kylästä löytyi meille…
-
Ensifiilikset Vilnasta
Terveiset vireästä Vilnasta, suoraan paikan päältä ja tuoreeltaan ensimmäisen päivän jälkeen kirjoitettuina. Vilna on todella kiva! Täällä on valtavasti kahviloita, ravintoloita ja viinibaareja, ihan vieri vieressä kaduilla. Jo pelkästään siitä tulee eloisa fiilis ja kun siihen lisätään tyylikkäästi pukeutuneet, ystävälliset kaupunkilaiset, niin ollaan hyvin Keski-Eurooppalaisissa tunnelmissa. Neuvostoaikakin muistuttelee itsestään mm. uljaiden arkkitehtonisten mestariteosten muodossa. Puistoja on paljon ja ihmiset viihtyvät niissä, kaiken ikäiset kokoontuvat alkuillasta tapaamaan tuttujaan puiston penkeille. Jotenkin tuntuu, ettei Helsingissä tehdä näin, ainakaan näin laajassa mittakaavassa, vaikka hyvin se meilläkin onnistuisi.Kun kaupoissa puhun englantia, ollaan kovin uteliaina kysymässä mistä päin olen ja suomalaisuus on täällä jotenkin nyt wau. En tiedä miksi, mutta useampi on ollut innoissaan siitä. ”Cool…
-
Skopelos, sä veit mun sydämen
Eihän se toki ollut ensimmäinen kerta. Sydän-parka on koetuksella jokaisen Kreikan matkan jälkeen, jokaiselle saarelle lienee jäänyt palanen sydäntäni. Ei Jorgokselle, eikä kenellekään muulle, vaan merelle, auringolle, valkoisille taloille, sinisille ikkunaluukuille, virkatuille pitsiverhoille ja pelargonioille, kaikelle sille mikä tekee Kreikasta Kreikan. Mikä siinä Skopeloksessa oli sitten niin ihanaa?Ensinnäkin itse kaupunki on todella kaunis. Skopelokselle tulimme siskoni Kaisan kanssa Alonissoksen saarelta kesäkuisella saarihyppelyllä. Heti satamasta nähtynä kaupunki oli hurmaava. Tiesin heti että tästä paikasta tykkään.Neljän kukkulan päälle rakennettu kaupunki on esteetikon unelma. Katsoipa sitä mistä kulmasta tahansa, aina se näyttää yhtä houkuttelevalta. Sellainen kauneus saa minut hyvin onnelliseksi, tuntuu että suu kääntyy hymyyn ihan väkisin. Ihan erilaista kuin muualla KreikassaSkopeloksella ei…
-
Rakkaudella Nizzalle
Viikko sitten tulleet kauhu-uutiset Nizzasta saivat hiljaiseksi. Tai ensin puhua pälpättämään ja ihmettelemään miten tuollainen on mahdollista. Vaikka totta puhuen, ei se tullut edes täytenä yllätyksenä. Kun keväällä, Pariisin iskujen jälkeen, varasimme ystävän kanssa matkaa Nizzaan, kävi mielessäni, että Nizza voisi ihan yhtä lailla olla terroristien kohde, onhan se suuri ja suosittu kaupunki. Nizzan lentokenttä on Ranskan toiseksi vilkkain ja Ranskan Riviera houkuttelee valtavia määriä niin ranskalaisia kuin ulkomaisia lomailijoita, ja onhan jo Nizzassa pelkästään puoli miljoonaa asukasta, siihen koko Riviera vielä päälle. Silti tuntui, että ei ei ei, en halua uskoa tätä, ei Nizza! Tuntui todella pahalta. Ihan erilaiselta, kuin kamalat uutiset paikasta, joka ei ole tuttu, jossa ei…
-
Hyvän mielen majatalo
Aamiainen päivänvarjon alla terassilla, näköala kohti upeaa, valkoista kukkulakaupunkia, selän takana valtava bougainvillea-pensas, kulhossa kreikkalaista jukurttia ja hedelmiä, auringonvalo ja taivaalla kiitävät sirittävät pääskyset. Yhtään onnellisempi en voisi olla. Oli niin aikainen aamu, että teki mieli pitää vielä silmiä kiinni katamaraanin kyydissä. Perillä Skopeloksella ei väsymyksestä ollut enää tietoakaan. Ihana kaupunki loisti aamuauringossa ja mielen valtasi onni ja kupliva jännitys: täällä saadaan siis viettää pari seuraavaa päivää. Onpa ihanan näköinen paikka! Satamassa meitä odotti talon emäntä Evangelia. Hän johdatti meidät heräilevän kaupungin läpi talolleen ja saimme huoneenkin heti aamusta. En ikinä unohda, miltä näkymä huoneemme ikkunasta näytti. Se jos mikä, oli rakkautta ensisilmäyksellä. Paitsi, että aamuauringossa kylpevä kaupunki oli täydellisen…
